IRC-Galleria

Älä sano mulle mitä oon ja mitä en
Kaiken sen tiedän itse parhaiten

Jokaisen pienen puutteen ja heikkouden
Tuskin enää häpeilen tai peittelen

Sekö yhtäkkiä tekee musta mielenkiintoisen
Kun tapasit tytön aivan erilaisen

Sait ennen nähdä vain sen toisen puolen
Mutta nyt viimeistään silmäsi aukaisen

Kenties muuttunut oon viime kerrasta hitusen
Ehkä olen vain oma itseni ja iloinen


Aamulintujen viserrys puissa, keltainen takki ja sydämessä elämän liekki. Juna jättää asemalle ja tuntemattoman kanssa vaihdetaan viimeiset sanat. Yö ei enää ole pimeä, vaan vaalenee jo aamua kohti. Mokkasiinit kuivalla asfaltilla, pehmeä töminä kun jalat tahtovat juosta. Kotona on kuuma, ja vaatteet tupakanhajun kyllästämiä. Vaatteet riisun, mutta tupakan vastustamaton tuoksu hiuksissa muistuttaa illan riennoista. Meikkejä ei jaksa pestä, hampaat sentään harjaan.

Vapaus, vihdoinkin vapaus. Selkäranka on vihdoin omani, en tarvitse ketään kannattelemaan itseäni. Puhaltakoot myrskyt, mutta tämä laiva seilaa edelleen. Ehkä rakastan, ehkä en, itseäni en enää anna satuttaa. Minulle sopii johtajan rooli, ja siitä aion pitää kiinni.

Nouse vihdoin vastustamaan minua, kerro että olen väärässä. Ravista maailmaani näkökulmallasi, todista että muutakin on. Kesytä sinä puolestasi minut, kynnysmatoksi en sinua halua enkä tarvitse.