IRC-Galleria

Kynttilät on sytytetty ikkunoille, stereoissa soi Sibelius. Tukka on pesty ja päällä valkoinen toppi ja pitkä hame. Tämän lähemmäs linnanjuhlatyyliä ei meikäläisen vaatevarastoilla päästä.

Tätä itsenäisyyspäivää juhlin ihan omin nokkineni, oman ruokakuntani voimalla. Iltaani kuuluu suomalaisuuden pohtimista, sotaveteraanien kunnioittamista, itsenäisyyden mietiskelyä, ymmärränköhän mistä tässä kaikessa oikeastaan on kysymys?

Olen syntynyt vasta, kun sotien jäljet on saatu maastamme korjattua. En ole koskaan nähnyt sotaa, en ole lähtenyt evakkoon eikä minulla ole koskaan ollut ruuan puutteessa nälkä. Päinvastoin. Isoisämme ovat varmistaneet, että meille vaikeaa ei ole ruuan hankinta, vaan meidän elämämme täyttää runsaus ja rikkaus. Ja rauha.

Meidän sukupolvellamme ei ole huolta kotimaan tilasta, meillä on vahvasti kilpailukykyinen Suomi jalkojemme alla. Aivan liian harvoin pysähdymme miettimään, mitä tekisimme ilman itsenäisyyttä, missä olisimme ilman eräiden urheaa taistelua maamme puolesta. Olemme liian huolissamme imagoista, mp3-soittimiemme kapasiteeteista ja päättymättömästä hauskanpidosta, baareista ja muista huvituksista.

Hiljentykäämme hetkeksi. Kuvitelkaamme hetki, vain pieni hetki, mahdollisimman elävästi itsemme keskelle talvi- tai jatkosotaa, rintamalle, kuvitelkaa veri, kuvitelkaa tuho. Kuvitelkaa nälkä, kylmä ja epätoivo, epävarmuus siitä tulevatko perheet enää koskaan olemaan yhdessä. Kuvitelkaa perhettä, jolle tuodaan sanoma; isä ei tulekaan enää kotiin.

Istukaa lämpimissä olohuoneissa ja katsokaa Linnan juhlat. Polttakaa kynttilöitä, korkatkaa pullo shampanjaa. Kunnioitetaan tänä iltana.

Suomi on itsenäinen. Hyvää ja lämmintä itsenäisyyspäivää.

p.s. saamaani kommenttilinkkiin vastakommentti: suomalaisuus ei tarkoita eikä tule tarkoittamaan pelkästään sotien muistelua tai sotaveteraaneja. Suomalaisuus on paljon muutakin, tottakai. Sodissa tosiaan kuoli paljon viattomia nuoria miehiä, ja sota ei koskaan ole hyvä asia. Mutta turha irviä, että ilman sotaakin tilanne olisi samanlainen, turha on nuorison paukuttaa jalkojansa asvalttiin ja hokea, kuinka nuorten verta on vääryydellä vuodatettu. Tällaisen jäkätyksen tarkoitus on varmasti hyvä tulevaisuutta ajatellen, mutta annetaanpa silti veteraaneille se mikä heille kuuluu: Suurkiitos ja vankkumaton kunnioitus. Hampaattomalla sodan vastustuksella ("hei ei viitsitä sotia, laitetaan rajoille hei kukkia kasvamaan ni ei kukaan halua niin nätistä kukkapenkistä ajaa tankilla yli niinku. ja talvisotakin oli ihan tyhmä ja sen muistelu on syvältä, mutta en mä oikeen tiiä mitä muutakaan me oltais niinku tehty") mitätöidään ja väheksytään sota-aikojen ihmisiä ja heidän työtään.