Uudenvuodenjuhlinta on kummallista. Silloin on pakko tehdä jotakin, pakko mennä jonnekin, pakko olla shampanjaa ja mielellään tähtisadetikku. Hieman ennen puoltayötä iskee haikeus; sinne meni tämäkin vuosi. Ja mitä jäi käteen? Hyviä ystäviä ja hauskoja muistoja, mutta sitäkin elävämpinä mielessä sydämen särkymiset, oman huonommuudentunteet ja väsymys. Jatkuva, kaikennielevä väsymys.
Heti vuoden vaihduttua, pakkasen nipistellessä poskia ja ilotulitteiden valaistessa taivaan olisi syytä olla hollilla joku jota pussailla ja jolle toivottaa HYVÄÄÄ UUTTA VUOTTAAA!!! ja halailla ympäriinsä ja toivottaa uusi vuosi tervetulleeksi. Mutta miksi? Tuleeko uudesta vuodesta samanlainen kuin tämä mennyt vuosi? Samanlainen kuin edellinen? Silloin en halua vuoden vaihtuvan.. Mutta eihän vuosia voi vertailla. Elämä vie aina eteenpäin, kohti uutta, kohti tuntematonta ja erilaistakin.
Mutta miksi jokaisen vuoden alussa, heti shampanjalasillisen väljähdyttyä, tulee niin pirun yksinäinen ja onneton olo?
Uusimmat blogimerkinnät
- Juhannus 19.06.
- Floppa floppa 25.04.
- Perfect 18.04.
- JEEE! 05.04.
- R-E-S-P-E-C-T for the janitor 01.04.
- Ulkoministeri Kanerva: 29.03.
- [Ei aihetta] 27.03.
- Tralala 17.03.
- Kurjuutta kummempaa 13.03.
- ystävänpäivää... 18.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (11)
- ▶ 2007 (56)
-
▼
2006 (93)
- ▶ joulukuu 2006 (9)
- ▶ marraskuu 2006 (5)
- ▶ lokakuu 2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (6)
- ▶ elokuu 2006 (4)
- ▶ heinäkuu 2006 (11)
- ▶ kesäkuu 2006 (5)
- ▶ toukokuu 2006 (5)
- ▶ huhtikuu 2006 (7)
- ▶ maaliskuu 2006 (8)
- ▶ helmikuu 2006 (11)
- ▶ tammikuu 2006 (16)