IRC-Galleria

Uudenvuodenjuhlinta on kummallista. Silloin on pakko tehdä jotakin, pakko mennä jonnekin, pakko olla shampanjaa ja mielellään tähtisadetikku. Hieman ennen puoltayötä iskee haikeus; sinne meni tämäkin vuosi. Ja mitä jäi käteen? Hyviä ystäviä ja hauskoja muistoja, mutta sitäkin elävämpinä mielessä sydämen särkymiset, oman huonommuudentunteet ja väsymys. Jatkuva, kaikennielevä väsymys.

Heti vuoden vaihduttua, pakkasen nipistellessä poskia ja ilotulitteiden valaistessa taivaan olisi syytä olla hollilla joku jota pussailla ja jolle toivottaa HYVÄÄÄ UUTTA VUOTTAAA!!! ja halailla ympäriinsä ja toivottaa uusi vuosi tervetulleeksi. Mutta miksi? Tuleeko uudesta vuodesta samanlainen kuin tämä mennyt vuosi? Samanlainen kuin edellinen? Silloin en halua vuoden vaihtuvan.. Mutta eihän vuosia voi vertailla. Elämä vie aina eteenpäin, kohti uutta, kohti tuntematonta ja erilaistakin.
Mutta miksi jokaisen vuoden alussa, heti shampanjalasillisen väljähdyttyä, tulee niin pirun yksinäinen ja onneton olo?

Hupsista. Joulu on tulossa. Ihanaa, pipareita, kinkkua, suklaata, pitkään nukkumista...

Henkilökohtaisesti jätän väliin suklaan ja pitkään nukkumisen. En syö jouluna suklaata, koska ahdan itseni niin täyteen jouluruokia. Pitkään ei pysty nukkumaan, koska olen koiranomistaja. Rakkaani huomaa heti, jos epähuomiossa avaan silmäni ennenkuin haluaisin nousta ylös. Vinkki; jos silmät avaa, niin se on menoa. Ylös vaan, ulos ja lenkille.

On ollut vaikea pariviikkoinen. En ole tajunnut koko alkavasta joulukuusta mitään, sen huomaa jo siitäkin, etten ole kaivannut joulukalenteria. En ole muistanut avata äitini antamasta kalenterista ainoatakaan luukkua, mikä on tarkemmin ajateltuna oikein hyvä; kauniin kansikuvan takana luukkujen suojissa piileksivät pienet kuvat ovat joka tapauksessa rumia, sekä liian pieniä jatkuvaan ihailuun. Pidän siis luukut kiinni ja kalenterin kauniina koristeena.

Joululahjasesonki on ollut vauhdissa jo marraskuun ajan, joten jouluvalot ja -pukit, suklaarasiat ja iloiset rallatukset eivät enää kaupungilla sytkäytä. Tuntuu hengettömältä lähteä ravaamaan joululahjojen perässä. Käytetään rahaa, hankitaan toisillemme lahjoja, hmm... Muistaako kukaan että Kristus liittyy jouluun? Työkaverini, historioitsijaperttu sanoisi tähän, että OIKEASTI Kristuksella ei ole mitään tekemistä joulun kanssa, vaan joulu on vanha pakanallinen perinnejuhla ja Kristuksen syntymäjuhla on liitetty siihen vasta kun kristinusko on miekoilla valloittanut koko maailman ja muuttanut pakanalliset riitit ja rituaalit joko saatanallisiksi menoiksi tai kirkonpyhiksi. En siis aio puhua asiasta pertun kanssa. Kas niin. Mutta muistetaanpa silti, että ei ole syytä ostaa itseään perikatoon, tulee se vatsahaava vähemmälläkin. Niin ja joulu.

Tämä saattaa olla toive, joka ei koskaan toteudu. Toivoisin kuitenkin, että joskus tulisi joulu johon ehtisi valmistautua. Tehdä itse lahjoja, siivota perusteellisesti ilman minuuttiaikataulua... Nauttia siitä, että vuosi kääntyy loppupuolelleen ja uusi vuosi pyyhkii vanhan historiaan.

Kynttilät on sytytetty ikkunoille, stereoissa soi Sibelius. Tukka on pesty ja päällä valkoinen toppi ja pitkä hame. Tämän lähemmäs linnanjuhlatyyliä ei meikäläisen vaatevarastoilla päästä.

Tätä itsenäisyyspäivää juhlin ihan omin nokkineni, oman ruokakuntani voimalla. Iltaani kuuluu suomalaisuuden pohtimista, sotaveteraanien kunnioittamista, itsenäisyyden mietiskelyä, ymmärränköhän mistä tässä kaikessa oikeastaan on kysymys?

Olen syntynyt vasta, kun sotien jäljet on saatu maastamme korjattua. En ole koskaan nähnyt sotaa, en ole lähtenyt evakkoon eikä minulla ole koskaan ollut ruuan puutteessa nälkä. Päinvastoin. Isoisämme ovat varmistaneet, että meille vaikeaa ei ole ruuan hankinta, vaan meidän elämämme täyttää runsaus ja rikkaus. Ja rauha.

Meidän sukupolvellamme ei ole huolta kotimaan tilasta, meillä on vahvasti kilpailukykyinen Suomi jalkojemme alla. Aivan liian harvoin pysähdymme miettimään, mitä tekisimme ilman itsenäisyyttä, missä olisimme ilman eräiden urheaa taistelua maamme puolesta. Olemme liian huolissamme imagoista, mp3-soittimiemme kapasiteeteista ja päättymättömästä hauskanpidosta, baareista ja muista huvituksista.

Hiljentykäämme hetkeksi. Kuvitelkaamme hetki, vain pieni hetki, mahdollisimman elävästi itsemme keskelle talvi- tai jatkosotaa, rintamalle, kuvitelkaa veri, kuvitelkaa tuho. Kuvitelkaa nälkä, kylmä ja epätoivo, epävarmuus siitä tulevatko perheet enää koskaan olemaan yhdessä. Kuvitelkaa perhettä, jolle tuodaan sanoma; isä ei tulekaan enää kotiin.

Istukaa lämpimissä olohuoneissa ja katsokaa Linnan juhlat. Polttakaa kynttilöitä, korkatkaa pullo shampanjaa. Kunnioitetaan tänä iltana.

Suomi on itsenäinen. Hyvää ja lämmintä itsenäisyyspäivää.

p.s. saamaani kommenttilinkkiin vastakommentti: suomalaisuus ei tarkoita eikä tule tarkoittamaan pelkästään sotien muistelua tai sotaveteraaneja. Suomalaisuus on paljon muutakin, tottakai. Sodissa tosiaan kuoli paljon viattomia nuoria miehiä, ja sota ei koskaan ole hyvä asia. Mutta turha irviä, että ilman sotaakin tilanne olisi samanlainen, turha on nuorison paukuttaa jalkojansa asvalttiin ja hokea, kuinka nuorten verta on vääryydellä vuodatettu. Tällaisen jäkätyksen tarkoitus on varmasti hyvä tulevaisuutta ajatellen, mutta annetaanpa silti veteraaneille se mikä heille kuuluu: Suurkiitos ja vankkumaton kunnioitus. Hampaattomalla sodan vastustuksella ("hei ei viitsitä sotia, laitetaan rajoille hei kukkia kasvamaan ni ei kukaan halua niin nätistä kukkapenkistä ajaa tankilla yli niinku. ja talvisotakin oli ihan tyhmä ja sen muistelu on syvältä, mutta en mä oikeen tiiä mitä muutakaan me oltais niinku tehty") mitätöidään ja väheksytään sota-aikojen ihmisiä ja heidän työtään.

Nykyajan nuorilla ei ole mitään tapoja.

Johtuuko se siitä, että vanhemmat antavat lapsilleen huonoa esimerkkiä tai huonoa kasvatusta, vaikea sanoa. Vai ovatko teinit nykyään niin fiksuja ja filmaattisia, että "ajattelevat" ihan itse, tekevät säännöt itse ja viis veisaavat niinkutsutuista "hyvistä tavoista".

Noh, eipä olla liian ankaria. Jos mallikoulun oppilas ei erota hedelmäveistä rapuveitsestä, ei äidin tai isän vielä ole syytä saada harmaita hiuksia. Myös valko- ja punaviinilasit oppii kyllä erottamaan ajan kuluessa, joskin nykyään viinit naukkaillaan rippikouluiässä nurkan takana suoraan pullosta, joten ennen täysi-ikäisyyden Alkon ovet avaavaa voimaa koko lasietiketti on tarpeeton.

Sensijaan julkisilla paikoilla ja julkisissa liikennevälineissä käyttäytyminen on asia, jota olisi syytä vielä nuorisolle teroittaa. Tulin juuri pääkaupunkimme keskustasta kotiin bussilla, jossa joka ikinen istumapaikka oli varattu. Mutta kenelle? Nuoret urheilijatytöt ja lökäpöksypojat istuivat sählymailoineen ja kauppakasseineen penkeillä, ja varttuneemmat aikuiset ja vanhukset seisoivat hiljaa bussin käytävillä, yrittäen säilyttää edes jonkinlaisen tasapainon (itselläni koetuksella oli sekä fyysinen että henkinen tasapaino, kun seisoin käytävällä ja myötähäpesin oman sukupolveni edustajia).

"Valtteri, sulla on ihan yhtä iso oikeus kun kaikilla muillakin, ja Jenniina hei, kyllä niiden aikuistenkin on ansaittava sun luottamus". "Ota vaan kylässä kolmaskin keksi kun kerran ilmaiseksi saat".

Ei jumalauta, lapset. Kyllä asia on niin, että kun vanhempia ihmisiä nousee bussiin, niin pikainen tilannearvio on paikallaan: Jos istumapaikat ovat täynnä, nosta oma hemmoteltu perseesi ylös ja anna istumapaikka jollekin joka on maksanut veroja aika monta vuotta sinua enemmän, tehnyt töitä parikymmentä vuotta pidempään kuin sinä. Niin. Nouse. Seiso. Kunnioita aikuisia ihmisiä. Se, että olet täyttänyt kahdeksantoista, ei riitä tekemään sinusta aikuista.

Anna se istumapaikka ja hymyile. Hyvä mieli on kanssamatkustajille taattu eikä verota viikkorahoja yhtään.

p.s. ensi kerralla kun bussissa sattuu vastaavaa, ryhdyn toimenpiteisiin.

Nimi: Elina
Lävistyksiä: Jep. Korvikset plus napa ja kieli.
Tatuointeja: Tulossa. RONI!!
Pituus: 167 cm pieni sulkahattu päässä
Kengännumero: 37-38
Hiustenväri: Brasilia.
Sisarukset: Hanne. Ja Saara.

VIIMEISIN...

...Elokuva, jonka ostit? Umm? Milloin mulla olis rahaa ostella leffoja...
...Kappale, jonka kuuntelit? Queen: Bohemian Rhapsody
...Kappale, joka oli juuttunut päähäsi? Pinkin Leave Me Alone (I'm lonely)
...CD, jonka ostit? Ozzy Osbournen The Ozzman Cometh?
...Henkilö, jolle soitit? Antti
...Henkilö, joka soitti sinulle? Äiti?
...TV-show, jonka katsoit? Show? Eikö Oz ole show?
...Henkilö, jota ajattelit? Juhaa.

VASTAAN VAI PUOLESTA?

Kaukosuhteet: Hankala sanoa... Kun ei ole kokeillut.
Itsemurha: Puolesta. Tai vastaan.
Ihmisten tappaminen: Kuolemantuomion puolesta, mielivaltaa vastaan.
Teinitupakointi: Säälittävää.
Rattijuopumus: VASTAAN.
Homo- ja lesbosuhteet: Puolesta. Aikuisten ihmisten välinen rakkaus on aina kaunista.
Saippuasarjat: Vastaan. Pehmittää pään ja luo turhia odotuksia ja malleja.

OLETKO...

...Koskaan itkenyt tytön vuoksi? Olen.
...Koskaan itkenyt pojan vuoksi? Voi kyllä. "On vain kolme ääretöntä asiaa. Taivas tähtineen, meri pisaroineen ja sydän kyynelineen... "
...Koskaan ollut nyrkkitappelussa? Kyllä.
...Koskaan joutunut pidätetyksi? En
...Rauhallinen? Tarpeen mukaan. Yleensä en.

MITÄ...

...Shampoota käytät? Tigi Bed Head: Dumb Blonde. Hauskuuttaakseni itseäni ja ihanan tuoksun vuoksi.
...Pelkäät? Menetyksiä, sydänsuruja, sitä että koirani saa lasinsirun tassuunsa tai joku istuu sen päälle, masennusta, Porthanian unicafeta, yksinäisyyttä... Ei tärkeysjärjestyksessä.

KUINKA MONTA...

...Kertaa olet ollut rakastunut? Monta.
...Kertaa sydämesi on särkynyt? Ihan yhtä monta.
...Sydäntä olet särkenyt? Muutaman, ikävä kyllä, mutta aina pala omastakin tuhoutuu.
...Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? Hyvänen aika. Mun elämäni on niin turvattu. Ainakin kymmenen. Jos perhe lasketaan, enemmänkin.
...Kertaa nimesi on ollut sanomalehdessä? Monta kertaa.
...Arpea on kehossasi? Kymmeniä. Saksista, mattoveitsistä, rullaluistelusta, kaatuilusta pienenä...
...Asiaa kadut menneisyydessäsi? Etten ollut tarpeeksi.

AJATTELETKO OLEVASI...

...Soma? Tarvittaessa ja vain valituille ihmisille.
...Hauska? On kai jokunen läppä kavereitani naurattanut.
...Kiihkeä? Erittäin.
...Ystävällinen? En aina. Useimmiten.
...Huvittava? Kyllä. Suorastaan.. naurettava
...Rakastettava? Äidin mielestä kyllä, miesten mielestä en.
...Huolehtiva? Joskus liiankin hanhiemo.
...Suloinen? Yritän

SUOSIKKI...

...Alkoholijuoma: Vodkarussian/Virtanen (Batterylla)
...Nelikirjaiminen sana: HANI
...Karkki: Haribon isot mansikat :)
...Sarjakuva / piirroselokuva: Nemi/ Disneyn piirretyt
...Aamiaismurot: Suloinen itsepetos: Fitnessmurot
...Väri: Musta. Kirkkaanpunainen.
...Kynsilakan väri: musta
...Viikonpäivä: Perjantai
...Inhokkipäiväsi: Maanantai
...Kukka: klassinen tummanpunainen ruusu
...Koru: Ilomantsin risti (Kalevalakoru)

Erikoiskyvyt / -lahjat: Itseironia
Kesä / talvi? Kesä ja talvi.
Norja / Ruotsi? Ruotsi. Vickan.
Tramboliini vai uima-allas? Molemmat vierekkäin?

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...

...Nukkui sängyssäsi? Minä.
...Näki sinun itkevän? Toni.
...Sai sinut itkemään? ...J-P.
...Oli kanssasi elokuvissa? Simo
...Huusi sinulle? Hanne
...Lähetti sinulle sähköpostia? ei muistikuvaa..

OLETKO KOSKAAN...

...Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä? OLEN.
...Ollut julkisella paikalla yöpuvussa? Olen.
...Pitänyt jonkun salaisuuden? jep.
...Itkenyt elokuvan aikana? Joskus.
...Ollut esiintymislavalla? Olen, monen monta kertaa. Lasketaanko jäähallitkin? Sitten hirmu monta.
...Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta? En.

Paljonko kello on? puoli yksitoista?
Omenat vai banaanit? Omenat! Banaanit, yäk.
Sininen vai punainen? Punainen.
Kevät vai syksy? Syksy.
Mitä aiot tehdä tämän jälkeen? Ahmia karkkia ja nakkeja ja perunasalaattia.

Minkä aterian söit viimeksi? Unicafessa kalapuikkoja kolmen jälkeen.
Lukio vai yliopisto? Lukio välttämätön, yliopisto suotava. Sitä muille mitä minullekin.
Oletko tylsistynyt? En ehdi.
Minkä äänen kuulit viimeksi? Seinäkellon raksutuksen.
Mitä tuoksua nuuhkit viimeksi? Työhuoneeni ummehtunutta vanhaa tupakanhajua.

YSTÄVYYS/RAKKAUS:

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? En. Usko.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta? Haluan kaksi, mutta en yksin, enkä hedelmöityshoidoilla. Lasten tekeminen koeputkessa on jumalan leikkimistä.
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? Luottamus, rakkaus, ymmärrys. Anteeksianto.

MUUTA TIETOA:

Rikosrekisteri? Ei. Ei kiitos.
Mitä kieliä osaat? Englantia, ruotsia, vähän saksaa, hyvin vähän espanjaa.
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi? Sänky tietenkin.
Asia, josta pidät itsessäsi vähiten? itsetuhoisuus.
Ketä rakastat? Mulla on paljon rakkautta ja paljon ihmisiä jotka sen saa osakseen. Halusivat tai eivät. (niin ja pari eläintä tietysti)
Ketä kaipaat? Kaipaan en ketään, mutta jotain.
Lempinimet? Enali, Rausku, Rake, Raakel, Liekki, Lieska, Elsku.
Kuinka vanhalta näytät? Ikäiseltäni.
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt? Vaihtelee 4 ikävuodesta 84 vuoteen.
Onko sinulla lemmikkejä? On. Ihana koira.
Mikä saa sinut noloksi? Olen nolannut itseni lukuisia kertoja, joten just bring it on, pikujutut ei enää nolostuta... Tahdittomuus tai hienotunteisuuden/tilannetajun puute on oikeasti noloa. Etenkin kun sortuu niihin itse, mutta myös myötänolotuksen aihe..
Mikä saa sinut onnelliseksi? Suukko, halaus, hyvä keskustelu, keltainen, helposti kuorittava satsuma. Läheisyys.
Mikä huolestuttaa sinua? Siviilisäätyni ja sen muuttumattomuus. Neuroosini, sairauteni ja läheisten hyvinvointi.

OLETKO KOSKAAN...

...Ajatellut, että kuolet? Olen sekä toivonut että pelännyt sen tapahtuvan.
...Halunnut karata? Koko ajan.
...Kokeillut huumeita? en.
...Harrastanut seksiä vieraan ihmisen kanssa? öö.. First name basis? No en mä siitäkään ollu varma. Eli kyllä.
...Pinnannut koulusta? onko tämä kysymys? Kuka ei ole? Mä olen yliopistossa?

Tämä tunne saa vatsan kääntymään. Se saa maailman menettämään värinsä ja hengityksen tuntumaan raskaalta. Kuin kana häkissä, kuin rotta juoksupyörässä. Ei eteen- eikä taaksepäin. Paikallaan vain. Historiako toistaa itseään, vai minäkö se vain elän samat asiat uudelleen ja uudelleen. Vaikka yritän, kuvio ei rikkoudu.

Eikö koskaan? Eikö? Vai menettelenkö väärin? Teenkö jotain väärin? Voisiko joku perkele sanoa mikä kameleontti ja ajatustenlukija mun pitäis olla?

Vai ajattelenko vain liian yksipuolisesti? Ehkä ei ole hätäpäivää... Ehkä. Mutta miksi se tuntuu niin vaikealta uskoa?

Dear J-P. M. A., sinusta en pahaa sanaa tule sanomaan. Olet herrasmies ja hyvä ihminen. Todella. Olen onnellinen siitä, että sinunlaisiasi ihmisiä on. Onnellisuutta. Ja kaikkea hyvää.

Katu täyttyy askelista
Elämä on kuolemista
Pane käsi käteen
ollaan hiljaa

Pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
Nyt on elokuu
ja minä olen viljaa

En ilosta itke
en surusta itke
Jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon
ennenkuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon
Sua rakastan joskus enemmän
Ole mulle vähän aikaa Hän.

Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu
ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en...

-Juice Leskinen, Syksyn sävel-

R.I.P. Juice. Työsi elää... Kiitos ja kumarrus.

Mulla on niin fiksuja ihmisiä ympärillä...

Eri alojen osaajia, korkeakoulutettuja ja akateemisia. Ja ennenkaikkea niin empaattisia ja ymmärtäviä ihmisiä. Mun tytöt on aina mun puolella,no matter what.


Eilen illalla oli kamalan kivaa, kun eri ihmiset soittelivat pitkin päivää, ja loppujen lopuksi päädyimme asuntooni illaksi istumaan ja aloittelemaan perjantai-illan rientoja. Leikittiin koiran kanssa, juteltiin, naurettiin ja luettiin jopa sarjakuvia ja tilattiin pitsaa. Tyttöjä ja poikia, sekä muutama siideri. Tavallista hauskaa. Poikkeuksien poikkeus?

Onko maailma mennyt siihen, että aina pitää mennä ulos, jos tahtoo pitää hauskaa? Mihin on ihmisten mielikuvitus kadonnut, mihin normaali ihmisten välinen kommunikaatio, ilman perskänniä? Osaavatko ihmiset enää puhua toisilleen, olla paikallaan vain toisiaan varten, ilman että paikalla on viihdeorkesteri, kartonki tupakkaa, kaljakori, hyvä leffa tai ravintola ja muiden ihmisten hälinä? Voidaanko enää lainkaan käyttää sanaa normaali, kun se tuntuu olevan niin huonossa huudossa? Mikä muka on normaalia? Voidaanko puhua normaalista, jos se koskee vain enemmistöä? Eiköhän jonkun vähemmistön edustaja taas kisko hernemaissipaprikaa nenäänsä. Ja kai se on jotenkin syrjivää puhua enemmistöstä ja vähemmistöstä, tai normaalista ja epänormaalista. Kaikki on tulkinnanvaraista ja arvotukset näkyvät sanavalinnoissamme. Ja aina joku suuttuu. Kun kaikesta tehdään sosiologiaa, teologiaa tai feministitutkimusta. (Minäkö aiheeseeni leipiintynyt?)

Ihmiset eivät enää näe toisiaan, vaikka kulkevat vieretysten. Kaveri pyydetään mukaan syömään,mukaan leffaan, mukaan bilettämään. Istuttaisiinko joskus kasvokkain, juteltaisiinko, katsottaisiinko toisiamme silmiin? Nähtäisiin se, mitä oikeasti toisen mielessä liikkuu. Tai oltaisiinko vain hetki yksin, niin selviäisi sekin, mitä niin kovasti juoksemme karkuun ylisosiaalisuutemme suojiin.

~Päivän onnellisin uutinen!!~ A & A ovat viimein kihlautuneet. Voi rakkaat, olen niin onnellinen puolestanne. Miespuolinen A: valitsit oikean tytön, enhän minä rakasta ystävääni kenelle tahansa antaisi. Saat myös tyylipisteitä kosinnasta. Ja rakas ystäväni A: olen niin iloinen puolestasi. Ja niin ylpeä sinusta. Aikuinen, ihana nainen.

Ja sitten siitä kiusaamisesta.... Kaikille teille uteliaille (hah, imartelen itseäni kuvittelemalla että joku lukee päiväkirjaani, ja kermana kahvissani sillä, että joku välittäisi siviilisäädystäni pätkääkään) tiedoksi...

Olen sinkku. Kyllä, sinkku, yksineläjä, seurustelematon, vapaa. (Tässä kohdin pysähdyn miettimään, lieneekö tämä uutinen kenellekään joka minua vähääkään tuntee...... Noh, ilmaistakoon että olen tilanteeseen varsin tyytyväinen!!)

Kuka on Hunajaiseni, josta niin lempein sanoin kirjoitan rivitolkulla? Hän on rakkaani, joka muuttaa luokseni kahden ja puolen viikon kuluttua. Hän on melkein kaksivuotias, hän on koira. Minun vauvani, hauvavauva.

Niin, minä otan koiran. Päätös on tehty ja koira katsottu. Sovimme kamalan hyvin yhteen, hän on maailman suloisin pikku otus. Olen jo varautunut hänen tuloonsa ja odotan häntä innolla. Yhteisiä lenkkejä, leikkejä, päiväuniakin.

Hän on koira, josta saan pitää huolta seuraavat kymmenen vuotta, toivottavasti ylikin. Tämä riittääkin hoivaamisviettini tyydyttämiseen mainiosti. Saan touhottaa jonkun puolesta, joka ei ahdistu siitä, että pidän huolta ja hemmottelen.

Hunajaiseni nimi on Honey. Hän on tyttö. Minun tyttöni. Minun pieni perheeni. :)

Kotiuduin äsken kaupungilta. Jälleen teki mieli juosta, vaikka korkokengät eivät olekaan siihen ihanteelliset. Juoksin silti.

Pimeä kaupunginosa, korkkareiden kopina sekä tihentyvä hengitykseni. Kaukaa kuuluvat moottoritien äänet, mutta ne eivät ole minulle läsnä. Sydän yrittää rinnasta ulos, mutta hidastan vauhtia, ja sydänkin rauhoittuu. Aamuyöllä pienessä pakkasessa juokseminen tuntuu hyvältä.

Kuolema on kiehtova ajatus. Se on ajatus joka pysäyttää. Jossain sisimmässä uupumus nostaa päätään, vaikka kaikki on kunnossa. Hunajaiseni ajattelu tekee minusta onnellisen, mutta elämäni taaksepäin katsominen satuttaa niin, että toivon salaman iskevän ja Herran ottavan haltuunsa. Voisitteko te kaikki vain sanoa, että en ole yksin syyllinen kaikkeen mitä on tapahtunut... Voisitteko sanoa, että minä en yksin ole aiheuttanut kaikkia tilanteita. Tuntuu pahalta enää ruikuttaa teitä sanomaan yhtään mitään, mutta tehkää se minun mielikseni. Miksi ette?

Rakastan elämääni liian paljon. Runoja, eläimiä, ihmisiäkin. Lääkäriaika on jo varattu, älkää sen takia pillastuko. Kaikki on hyvin. I just wish i could undo things.... I wish I could speak my mind.