IRC-Galleria

Voisiko joku ottaa tämän sumun mun päästä pois? Kaikki mikä ei tapa, se ahdistaa. Aurinko paistaa, ilma on täydellinen, järvivesi on kuin linnunmaitoa.

Täällä sitä istutaan, muun maailman kiireen tavoittamattomissa. Ja ahdistutaan. On ikävä kaupunkia ja ihmispaljoutta, on ikävä omaa elämää ja tuttuja uomia. Ja toisaalta sekin ahdistaa. En tahdo jäädä enkä lähteä.

Puhelin ei soi, olen informoinut kaikkia liian hyvin. Jokainen kaveri taatusti tietää, että olen täällä korvessa, eikä kukaan soita ja kysy ulos syömään. Perhana.

Olen huono kestämään ja käsittelemään paineita. Tällä kertaa kyseessä on tietenkin opiskelujen aiheuttama stressi.. Sukulaiset kyselevät, kuinka gradu edistyy. Ja sitten yritän kuulostaa varmalta ja asiantuntevalta, sanon, että kyllä se tästä. Ei, en vielä ole tehnyt paljon, mutta tässä syksyllä..

Mitäpä jos vain kiljuisin, että enpä helvetti tiedä, kukaan ei tiedä ja graduohjaajani taatusti vihaa minua jo valmiiksi, ja olen ryhmäni huonoimmassa vaiheessa. Ja että ehkä, jos Jumala suo, valmistun jonain kauniina päivänä, mutta sitä ennen haluan hautautua suohon?

Ei. Paineidenhallinta ei selvästikään ole vahvin lajini. Ja voisiko joku nyt saatana soittaa?!