Loma on lopussapäin... Viimeisiä viedään.
Edessä paljon uutta (ja takana paljon vanhaa :)). Mihin on muutto, sitä tietoa asuntösäätiö vielä panttaa. Vaan eivät kauaa, kiristän sen tiedon viimeistään viikonlopun jälkeen.
Kotiuduin Suomi-sightseeingiltani tänään, ja sen verran pääsin ulos tutuista kuvioista, että Helsinkikin alkaa näyttää hyvältä paikalta. Älä hyökkää enää kimppuuni, typerä kaupunki.. Olen aina sanonut, että Helsinki on hyvä paikka, koska sinne voi kadota. Tuttuja tulee vastaan harvoin, ja kukaan ei puutu toisensa asioihin ilman jotakin pätevää syytä. Päivästä toiseen saa kulkea rauhassa, vaivaantumatta puolituttujen kuulumisista, vailla huolta oman kulissin ylläpitämisestä.
Mutta sitä vain en tajunnut, että Helsinki on kaupunki, johon voi kadottaa itsensä. Anonymiteetti on yhtä aikaa vapaus ja vastuu. Kun kukaan ympärillä ei tiedä, millainen olet, on ihmisen itsensä tiedettävä se hyvin vahvasti. Ei pidä antaa virran viedä, ei voi antaa juuriensa nousta maasta, sillä silloin kukaan ei enää tiedä, mikä on se yksinäinen korpinraato, lähijunassa matkalla Huopalahteen.
Onnistuneen irtioton jälkeen näkee selvemmin. Motivaatio uuteen lukukauteen palaa vahvana, juuret ovat saaneet ravintonsa. Näillä mennään, toivottavasti pitkälle pime(nev)ään... ... ...
L... *muisk*