IRC-Galleria

Plop plop... Päivät putoilevat kalenterista.

Hyödytön päivä, masennuspäivä. Pyykkipäivä, ylitin itseni-päivä...
Aamulla koiraa ulkoiluttaessa pulpahti mieleeni sellainenkin ajatus, että elävätkö kaikki tällaisessa sumussa? Hyvä kun eteensä näkee, kun kaikki näyttää niin harmaalta ja hiljaiselta.

Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla. Tällä kertaa tosin ei tehtailla töppösiä. Pro gradu loistaa poissaolollaan. Vaikka tässä vaiheessa panikointi ei auta asiaa, en mahda sille mitään, että valtava Mount Gradu pimentää taivaankin yläpuoleltani.

Vaikka kysymykset työstäni ovat viime aikoina jääneet mykiksi, kuulen niiden olemassaolon. Läheisteni silmät kysyvät, vaikka suu ei mitään sanokaan. Liian siistiä hiljaisuutta, hillittyä huolettomuutta. Epävarmuus hiipii minusta heihin, ja olen hukassa.

Mihin suuntaan kääntyä, ohjatako tämä kaarnalaiva ojaan vai allikkoon. Kas siinä pulma.

Per aspera ad astra... Niin sen olisi parasta olla....