IRC-Galleria

käy töissä
laita kotia
pidä koiraa
pese matot
pidä yhteyttä ihmisiin
huolehdi lähimmäisistä
laihduta
urheile
opiskele
sivistä itseäsi
lue lehtiä
käy museoissa
istu terassilla

voi jeesus puolet noista on tekemättä eikä mulla ole aavistustakaan missä vaiheessa pesisin pyykit saati sitten mitään muuta

EDIT:
Olisi niin kivaa tehdä asioita ja nauttia elämästä kun kerran tätä vapaata nuoruutta on jäljellä.. Mä pääsen varmaankin nauttimaan vapaudesta vasta sitten, kun mulla joskus, jos Jumala suo, on oikea, palkallinen loma. Mä en ymmärrä, mihin oikeastaan pohjautuu ajatus siitä, että nuorten aikuisten elämä on jotenkin kevyttä ja vapaata. Kahleet raapivat asvalttia kun vanki laahustaa tuomiolle...

EDIT II:
Oikeasti ajatus vapaasta ja huolettomasta nuoruudesta ja ns. poikamieselämästä on vain illuusio jonka viihdeteollisuus on ottanut hyötykäyttöön. Ihmiset haaveilevat vapaudesta ja valinnanvarasta, joten unelmaa ruokkivat elokuvat ja muu materiaali myy. Oikeassa elämässä kaikki ovat kaltaisiani tatteja, jotka eivät näe auringonvaloa kuin satunnaisesti, jos sattuvat kurkkimaan työpaikan ikkunasta tarpeeksi kauas horisonttiin. Vuokrat on maksettava, työt tehtävä ja velvollisuudet hoidettava.

EDIT III:
Kai niitäkin hulluja löytyy,jotka sanovat "irroittautuneensa oravanpyörästä" ja osaavansa nyt "suhtautua elämään ihan eri tavalla ja nauttia siitä". Teille kaikille, haistakaa paska.


p.s. Jos et ymmärrä, älä avaudu.

Tytöt hei milloin nähdään? Kaikki on vaan kadonneet maailmankartalta johonkin miesten kainaloon...

Ehdotan. Illanistujaisia. Tai. Jotain.

.. ja juhannus tulee taas.

Tälläkin kertaa jätän kaupungin taakseni ja matkustan junalla kauas töistä. Kohteena tällä kertaa alue Tampereen lähistöllä, nokka kohti uutta ja tuntematonta... :) Pidän siitä, että saan lipua junassa yksin, incognito, helposti paikasta toiseen, mihin milloinkin. Ja kiskojen päässä odottaa joku. Ei siksi, että hänen täytyy. Vaan siksi, että hän haluaa.

Helsinki on kotini, mutta juhannuskaupunki se ei ole.

Luin viime vuoden bloggauksiani juhannuksesta, ja tajuan, taas mennään. Olen samassa kuosissa kuin viime vuonna tähän aikaan, hitusen onnellisempi vain. Olen oppinut uutta ja ruoskanjäljet selässä ovat vaalenneet. Väsynyt olen, kuten viime vuonnakin, mutta en humalaan hukkunut tai toivoton.

Vielä toivoisin uusia tuulia, puhaltamaan loputkin vanhat haavat umpeen. Ihminen saa vaikutteita kokemastaan, mutta minä olen vahvempi kuin kipeinkään kokemukseni, ja opin, taantumisen sijaan.

Rauhallista ja turvallista juhannusta kaikille...
-Elina

Keskellä kesäistä yötä kierrän koiran kanssa tuttua lenkkiä. Taivas on lupaava, vaaleansininen, vaikka aamuyön tunnit ovat käsillä. Voisipa aika pysähtyä tällaisiin hetkiin. L, olet ajatuksissani... Sanat hukassa.. kiitos. Loput tiedät.

Anna käsi niin mä kanssas kuljen
Yli pahan päivän näytän tien
Syliin sinut hellin suukoin suljen
Suruistasi kauas turvaan vien
-Kirka: Anna käsi-

Kostea nurmikko kurottelee sandaalien sisään ja kutittelee varpaitani, koira nuuskii lähistöllä. Ympärillä on hiljaista, puistossa ei näy ketään. Läheisen tien melu on hiljentynyt, vain muutama auto huristaa ohi.

Öisin ei ahdista, öisin ei tarvitse mennä mihinkään eikä miellyttää ketään. Vetoketjut auki ja vapaa sielu juoksemaan. Todellinen minä ulkoilee silloin kun muu valtakunta nukkuu. Ei se hävettävä ole, ei pelottavakaan, vain hauras ja äärettömän herkkä. Hiljaisten tuntien aikaan sisäpuoli käännetään ulos ja sen hetken saa kanssani jakaa vain hauvaystävä, joka ei koskaan paljasta salaisuutta.

A on ollut taas uskollisista ystävistä uskollisin. Ritari A, niiaan syvimmät kiitokseni mm. kesäni pelastamisesta, ajatusteni lukemisesta monessa tilanteessa kuluneella viikolla ja päättymättömästä tuestasi. Otan oppia suurisydämisyydestäsi ja toivon voivani olla vastavuoroisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sinua varten.

Väsyneenä mutta kiitollisena kaikista ystävällisistä ja ihanista ihmisistä ympärilläni. Elina

...poikki, puhki.

Voivoivoi. Aivan naatti. Sippi. Kaikki itkettäisi tai naurattaisi nyt helposti. Koskapa olen tänä iltana tuomittu vain omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni, ankeus valtaa alaa.

Yksin oleminen on silti hyvästä: olen sosialisoinut paljon yli tarpeeni, ja hieman yli jaksamisenikin. Töissä on oltava sosiaalinen ja iloinen kaiken aikaa, joten vapaa-ajalla puheripuli ei vaivaa. Myös poskilihakset saavat rentoutua off duty. Ei voi olla Neiti Aurinkoinen Asiakaspalvelija koko ajan. Tekee mieli maata sängyssä meritähtenä, vanhat Karvisbokserit jalassa ja vain kuunnella hiljaisuutta...

Eräät kaverit ovat juuri muuttaneet, onnea uuteen kotiin M&T. Toiset kaverit menevät elokuulla naimisiin, onnea vaan siihenkin instituutioon. Olen iloinen ja onnellinen heidän puolestaan, mutta häihin en taida kutsusta huolimatta osallistua.

L:ää on ikävä. Viikon päästä sitten.

Nukkumatti käväisi juuri sanomassa, että nyt pimenee tämä vintti. Öitä vaan.
-E

Mi Gorda Bella (Tuhkimotarina) jäi kesätauolle!! Äärimmäisen epäreilua! Olisivat edes sen viimeisen jakson näyttäneet uusintana niin olisin ollut taas kärryillä... MUR!

Jeah!

Kävin jälleen näyttämässä naamaani Jonesissa. Töiden jälkeen teki oikein hyvää istua siiderille ja laulaa muutama biisi karaokea.

Jos oisin rohkea ja luonteeni valoisa
Ja puhuisin lempeämmin
kertoisin sullekin sen
kuinka onnellinen
sylissäs mun ois ja lämmin

Joo. Näin. Pitää välillä päästä tuulettumaan. Rockia. Laulua. Ja kaikkea. Mikä kotikissa musta on tullut? Ei tää käy. Päästävä. Ulos. Useammin.

Joskin harmittaa, ettei L voi olla mukana illanvietoissani jatkuvasti. On niin eri asia olla kaupungilla kauniina ja rohkeana. Vailla huolia.

Mihin ovat kadonneet
nuo puukkojunkkarit ja muut
vastarannankiiskit, piskit
härkäpäiset kovat luut
Kaikilleko puettiin ylle harmaat työpuvut
Kaikilleko luettiin
Isä Meidän ja Madon luvut

Perkeleen peltilaatikot
Määrää tahdin tanssillemme
ja perkele
mehän tanssimme
vaikka tahtoneet emme

Perkeleen peltilaatikot...

Vaikka taivas putoaisi niskaan, niin tänä iltana, tänä yönä minä olen rauhassa itseni kanssa. Maalliset huolet Eivät Kosketa Minua. Ei tänään. Ei täällä. Sydän on auki juuriaan myöten ja universumi puhuu vihdoinkin samaa kieltä kanssani. Siiderikö tätä tulkin hommaa hoitaa?

Kun baaritiski ja jenkkiviski
mun kyyneleitäni poimii
Niin tietävät Sanna ja Reino ja Gloria Gaynor
että miten mun pitäisi toimii
ne sanoo
hei sä oot upee nainen
sä pystyt mihin vaan
leikkaa erilainen tukka
mene Brasiliaan....

Tästä tähän. Villinä mutta rauhassa sielunsa kanssa. Elina.
p.s. Brittiaksentti on ihana.
p.p.s. Illan viimeiseksi raidaksi suositellaan niinkin vanhaa ja kulunutta biisiä kuin Evanescencen My Immortal -ja ehdottomasti liveversiota.

Aloitin Painonvartijoiden ryhmässä muutama viikko sitten. Vaikka tuloksia on vasta vähän, joskin rohkaisevasti, olen tuntenut itseni supernaiselliseksi koko parin viikon ajan. Olen syönyt paljon ja terveellistä ruokaa, innostunut ruuanlaitosta ja ruumiillisuudestani ylipäänsä.

Tähän asti olen hävennyt vartaloani, nähnyt siinä vain vikoja ja heikkouksia. Nyt tuntuu, että vartaloni on paras ystäväni ja liittolaiseni. Metaforat sielun temppelistä näyttävät pitävän paikkansa. Terve sielu terveessä ruumiissa ja niin edelleen. Olen huomannut, että kehoaan ei voi pakottaa toimimaan, kiristys ei kannata. On opittava neuvottelemaan itsensä kanssa, ja tekemään ratkaisuja jotka toimivat koko paketin hyväksi.

Roskaruuan ja karkkien syöminen on karhunpalvelus vartalolle. Se ei tee terveemmäksi, se ei ilahduta. On opeteltava terveellisen ja epäterveellisen ero, opittava nauttimaan uudella tavalla. Annan tämän itselleni, terveet elämäntavat ovat parasta, mitä voin itselleni tehdä. Ja kehoni palkitsee vaivannäön...

Korkeat sandaalit ja ihana kesämekko, täältä tullaan..

Ihana kesä...

En muistanutkaan kuinka ikävä oli kesää, ennenkuin tänään taas taapersin koiran kanssa aurinkoisella pihamaalla, pelkässä teepaidassa (ja verkkareissa). Puissa on jo hiirenkorvaa isommat lehdet, ja aurinko teki nurmikosta iloisen vihreän. Kesätyöt alkavat maanantaina, mutta sitä ennen saa vielä jännittää Euroviisufinaalin sekä jääkiekon maailmanmestaruusfinaalia.

Hauvan kanssa on ihana ulkoilla, taitaa nauttia emännän lisäksi koirakin. Leppoisaa tassuttelua, nuuhkimista narsissipenkkien juurella, säntäilyä sinne tänne. Pisamia ilmestyy nenälleni, kasvojen iho punoittaa. Kesän merkki sekin.

Täydellinen hetki? Lämmin lekottelu aurinkoisena päivänä isolla nurmikentällä. Koira nuuskii lähistöllä, minä luen lehteä, ja käännyn välillä suukottamaan Tärkeää Ihmistä vierelläni. Vielä toteutumaton, mutta ehkä juhannukseen mennessä...?

Kesä on täällä, ja se on meidän...

Hassunhauskoja lapsuusmuistoja.

Koulussa luokkakavereiden ykköshupia oli pikkuElinan ärsyttäminen. Elinalla oli ärhäkkä temperamentti, ja tyttö sai usein sanottua kiusaajilleen takaisin. Luokkalaisista oli valtavan hauskaa, kun Elina raivostui ja purki kiukkuaan milloin mitenkin. Koskaan se ei itkenyt, suuttui vain ja sihisi kuin sähikäinen, muiden ladellessa ilkeyksiä toistensa perään.

Ja suuttui se koskettelustakin. Oli huippukivaa, kun luokan pojat ehtivät välitunnin aluksi litistämään Elinan ja pari muuta luokan tyttöä seinälle, jolla takit roikkuivat. Kun pää kolisee naulakkoon ja jääkiekkotaklauksia tehdään tutuksi, on hauska huomata kun tytön kasvot punastuvat suuttumuksesta.

Jos Elina ehti saada takin päälle ennen rökitystä, otettiin hupihetki sitten koulun pihalla. Yksi poika piteli oikeasta käsivarresta, toinen vasemmasta, ja kolmas liukui jäistä pihaa pitkin suoraan jalkoihin. Kun tasapaino petti, irrotettiin kädet, jotta Elinasta saataisiin ilmat pihalle. Ja voi miten se suuttui, kun putosi mahalleen jäälle.

Ja sama meininki jatkuu aikuisiällä... Joidenkin mielestä ihmisiä on huippuhauskaa kiusata ja ärsyttää, koska tietää mistä narusta vetämällä saadaan suurin reaktio. On hauskaa vääntää vitsiä aiheesta jonka toinen kokee itselleen tärkeäksi. Kun se ärsyyntyy niin sitä on niin herkullista kiusata.

Nämä itsekkäät paskiaiset eivät ajattele muuta kuin omaa hetkellistä hupiaan. Miltäpä tuntuu olla Elina, koko luokan koe-eläin? Eläin joka ei itkenyt koulussa kun kiusattiin, mutta kotona sitten senkin edestä? Miltä tuntuu olla nuori nainen, kun itseään täynnä olevat ja kaikkitietävät kekkuloitsijat saavat temperamentin jälleen pintaan ja naureskelevat sille avoimesti? Koska kiusaaminen on vain hauskanpitoa, eihän leikistä suututa, eihän? Sehän on vain hauskaa kun toinen niin kovin provosoituu.

Oletteko koskaan nähneet, että se ärsyyntynyt osapuoli löytäisi tilanteista jotakin hauskaa? Kun sohitaan arkoja alueita ja saadaan toinen hermostumaan, on reaktioiden katseleminen varmasti hupaisaa.

Ostakaa marsuja koe-eläimiksenne, saatana.