Mies taivaan portilla kohdatessaan Jumalansa näki elämänsä jäljet jalan jälkinä hiekalla.
Näki nuoruusvuodet, näki onnen ja onnettomuuden ajat.
Kahdet jäljet rinnakkain.
"Kenen nuo toiset jäljet ovat?" mies kysyi.
"Minun", vastasi Jumala. "Olen kulkenut rinnallasi koko elämäsi ajan".
Yllättäin mies huomasi, että niissä kohdin, missä hän elämänsä aikana on eniten ollut surun syövereissä ja murheiden ja ongelmien murtamana näkyi vain yhdet jäljet.
"Missä olit silloin kun eniten sinua tarvitsin?", hän syyttäen huudahti Jumalalle.
Jumala vastasi: "En jättänyt sinua, minä kannoin sinut"..