Oolrait, nyt on taas katsottu uusiksi muutama jakso NGE:tä. Aika kirjoittaa arvioni muutamista hahmoista. Aloitetaan.
Shinji Ikari: Lopeta jo se helvetin angstaaminen, ei kaikki oo niin huonosti, kun luulet. Jos isäs elämä ei kiinnosta, niin älä seuraile sitä. Vaihda välillä kasetti niihin korvalappustereoihin ja tee jotain. Sulla on iso robotti, unohda angstaavat Rei ja Asuka, ota sinne ajelulle muita tyttöjä, saat pesää, olet selvästi sen tarpeessa.
Misato: Asennetta! Jos et angstais niin saatanasti ja juoksis myöhemmin sarjassa sen yhden ukon perässä, niin susta tulis hieno vaimo. On oikein että kämppä on sekaisin ja täynnä tyhjiä pulloja ja tölkkejä.
Suzuhara: Kerää nyt perkele mieles kasaan edes yhden jakson ajaks. Ensin oot niin huolissas siskostas, sitten hakkaat Shinjin koviksena, sitten kadut sitä ja pyytelet anteeks, kohta rupeet angstaan kun pääsisit robotin puikkoihin. Perkele.
Aida: Hanki perkele elämä. Oothan sä kateellinen Shinjille, kun se saa ohjata isoo robottia ja myöhemmin kateellinen myös Suzuharalle, mutta hyväksy tosiasiat. Sä et koskaan tuu ohjaan robottia, koska sä oot perseestä. Piste.
Rei: Saatanan vanhoista miehistä tykkäävä angstaaja. Perkele, on maailmassa muutakin kun Shinjin isä, jonka nimeä nyt en muista, mutta ei sillä oo väliäkään. Ainoo hyvä asia mitä susta voi sanoo, on että kiva tukka.
Asuka: Älä kuvittele ittestäs liikoja ja lopeta se "Mun äiti on perseestä"-angstaaminen. Voi kun tässä remasteroidussa versiossa sä kuolisitkin sinne kylpyammeeseen.
Loput: Te kaikki angstaatte ihan liikaa, kun kaikki kerta on perseestä, niin antakaa niitten enkelien tuhota mestat.
Yhteenveto: En vieläkään ymmärrä ihmisiä jotka pitävät tätä ylivoimaisen hyvänä sarjana, hyvä sarja kyllä, mutta ei mikään erinomainen. Jos joku hahmo olisi hetken angstaamatta, sarjan taso nousisi huimasti.
Päiväkirjat on ihan vitun pop.