Kaikki on niinku niinpäin vittua....ei vaan tiiä miten sitä olis...onnex mun kulta auttaa mua...eräs nimeltä mainitsematon joka tunnistaa ittesä....
en tiiä mitä tekis ilman sitä ihmistä...
no mut elämä on...välil vähä liikaaki...
ja miten ihminen muka muuttuu jos siit tulee jokin asia julki ei mitenkää mut silti aletaa kattoo ku jotai ventovierasta....vituttaa...
pää asia ettei ne tärkeimmät tee sitä et ne hyväksyy sut sellasena ku sä oot...ja miks sitä ylipäätänsä pitää esittää sellasta mitä ei oo ja hajottaa pää siinä ei vittu oikeesti...
jos oikeesti vois vaa kadota jonnekki alottaa kaikki alusta et missä ketää ei tunne sua ja tiiä susta yhtää mitää...saisit todellaki olla se oma ittes se olis sitä jotaki...mut vitut siitäkää tulis mitää...tänne jäis liikaa kaikkii josta välittää....
tuntuu vaa ettei mikää oo hyvä tekee mitä tahansa aina se on jotenki väärin...aina tuomitaa jotenki.....
te ette tee sitä....(tunnistat ittes kyllä kenestä puhun)...sen takii ootte mulle niin tärkeitä....
rakastan sua....