Aina kun sua mä ajattelen,
samalla myöskin hymyilen.
Muiston kauniin kun mieleeni saan,
ikäväni kasvaa ja sua haluan päästä halaamaan.
Koska niin en voi tehdä nyt,
on silmiini kyyneleet syntynyt.
Näin ikävä sydäntäni polttaa,
ja siitä jäljelle jää pelkkää tuhkaa.
Sammuuko koskaan tää kaipuuni palo?
Siinä taas kysymys mieleni jalo