Tunsin, kuinka se kaihersi sydäntäni.
Repi minua rikki, pala palalta.
Elin ne hetket uudelleen, joka yö.
Ne nousivat alitajunnastani, joka yö vain vainotakseen minua.
Tahtomattanikin muistin ne kädet.
Kamalat, likaiset, syntiset kädet, jotka vasten tahtoanikin koskettivat minua, samalla rikkoen lapsen omaisen siveyden ja enkelimäisen puhtauden.
Muistin niiden syntisten huulten kosketuksen ihollani ja joka yö jouduin elämään ne hetket uudelleen, unissani.>