Yksin
Tyttö istui surkean näköisenä sängyllään,
yrittäen hukuttaa murheensa suklaajäätelöön.
Miksei tyttö voinut vain jatkaa elämäänsä niin kuin poikakin?
Miksei vain voinut unohtaa?
Siitä tuntui, että sen elämä olisi pilalla,
millään ei ollut merkitystä.
Sen teki mieli kadota.
Tyttö rutisti tyynyn vasten rintaansa ja työnsi siihen päänsä,
sillä ei ollut muutakaan mitä vasten itkeä.
Sen vaaleat hennot hiukset olivat hieman pörrössä,
naama punoitti.
Tyttö oli itkenyt meikit poskilleen.
Se tunsi kuinka ikävä syövytti sen sydäntä.
Kohta jäljellä oli vain kova kuori ja sen sisällä pelkkää tyhjää.
Tyttö oli ollut rakastunut.
Miksei poika ollut huomannut sitä?>