Siitä on nyt tasan viikko, kun näin Muksu-pupuni viimeisen kerran elossa. Voi miten kova ikävä onkaan. Parin viime päivän aikana olen saanut pidettyä kyyneleet kurissa, mutta äsken kotiin tullessani iski niin suuri suru, että itku pääsi...kova itku! On niin ikävä Muksun isoa peppua, törröttäviä niskauntuvia, Muksun suloista tuhinaa, ikkunalaudalla löhöilyä yms. Voi surkujen surku....minä haluan vauvani takaisin!!! <3