Tiedot
- Nimimerkki
- _Veronica_
- Syntymäpäivä
- 20.3.1991 (33,83 vuotta)
- Rekisteröitynyt
- 19.6.2005
I'll make my own miracles.
With bare hands I build my own paradise .
Yhteisöt
- Elämänkatsomus ja filosofia
- Aamuja ei tueta
- Fuck your fascist beauty stan...
- Furry
- Graffitit on taidetta
- Kaaosmagia
- me ei rikota lakii, suomen laki ...
- Misantropia
- Noituus
- Pakanat
- Suomen muinaisusko
- Harrastukset
- Guns, Girls, Ganja & Gambling
- hitaal on kaikki ok ;)
- Pokemon kouluttajat
- Kirjallisuus ja lehdet
- Bos
- Voima
- Mielipiteet
- Ei eläinkokeita!
- Hakuna matata
- Hameet pojille
- Homopareille adoptio-oikeus!
- Hullu jo syntyessään
- Pimeys on kaunista
- Minä ja muut
- Hiusfetissi
- Kaksimieliset
- Korsetti
- Yksinäinen Susi....
- Musiikki
- Deathstars
- Dj Proteus
- Dope stars inc
- Dubstep
- Evereve
- Mariska
- Moonspell
- Pain
- REDEYE
- Sopor Aeternus & the Ensembl...
- To/Die/For
- Turmion Kätilöt
- Rakkaus
- Bi-Happy
- Sisäinen Kauneus
- Ruoka ja juoma
- Chili
- Juusto
- lihotuskuuri
- Luomu
- mausteet
- Omavaraisuus
- Siideri
- tee
- Taide
- En ole hullu, olen taiteilija.
- Tietokoneet ja Internet
- Real life? Never heard. Is it ...
- Urheilu ja liikunta
- Ninjaseksin harrastaminen sein...
- Muut
- Asenneongelma
- Ei järjellä vaan tuurilla
- Gootti.net
- Reilu Kauppa
- The Zeitgeist Movement
Älä näytä modausta
Kuva
CMX - Aura
elämän keskipäivässä
minäkin eksyin synkkään metsään
aamupäiväin kappaleisiin
iltojen ikävään
missä
kasvot puhuvat omaa kieltään
oppivat suruaan nauramaan
ja elämän hauraat astiat
katsovat ihmetellen toisiaan
askel ja pysähdys kerrallaan
yksi nurin yksi oikein
etsi tietä joka hehkuu
polkua joka puhuu
se on käsiesi liikkeissä
se on taivaankannen valoissa
se on päivällä ja yöllä ja aina
se on täällä se on muualla
se ei puhu, ei voi vastata
olen ymmärtänyt tämän sen valossa
talvi toi meidät tähän paikkaan
missä lepäämme kylki kyljessä
opimme enemmän toisiamme
opimme ajoissa luopumaan
en ehkä tiedä mitä tehdä
vaikka joskus olenkin varma
ja joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epäillä
jos yrittäisin puhua vain sanoja
käsiin jäänyt kosketuksen paloja
täytyy luopua, ajatella uudelleen
itsensä ja muut
minäkin eksyin synkkään metsään
aamupäiväin kappaleisiin
iltojen ikävään
missä
kasvot puhuvat omaa kieltään
oppivat suruaan nauramaan
ja elämän hauraat astiat
katsovat ihmetellen toisiaan
askel ja pysähdys kerrallaan
yksi nurin yksi oikein
etsi tietä joka hehkuu
polkua joka puhuu
se on käsiesi liikkeissä
se on taivaankannen valoissa
se on päivällä ja yöllä ja aina
se on täällä se on muualla
se ei puhu, ei voi vastata
olen ymmärtänyt tämän sen valossa
talvi toi meidät tähän paikkaan
missä lepäämme kylki kyljessä
opimme enemmän toisiamme
opimme ajoissa luopumaan
en ehkä tiedä mitä tehdä
vaikka joskus olenkin varma
ja joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epäillä
jos yrittäisin puhua vain sanoja
käsiin jäänyt kosketuksen paloja
täytyy luopua, ajatella uudelleen
itsensä ja muut