Sinä päivänä oksilla elämänpuun,
näin jotain todella kaunista,
näin untuvasiivet ja
lapsen suun,
joka lauloi elämän
murheista.
Minä luulen,että
unta mä näin,
siinä vihreiden silmujen
alla,
minä kyyneleitä pyyhkimään
jäin,
mua lohdutti laulamalla.
Minun pikkuinen
enkelilapsoseni,
hän syreenin oksalla
istui,
Hän lapsenjalkojaan heilutteli
ja mun kasvoni
itkusta kastui.
Minä ojensin käteni hiljaa niin,
minä kosketin
enkelin tukkaa,
hän vilkutti lentäen
taivaisiin,
jäi käteeni
kultaista nukkaa.
-Äiti-
Pienen rakkaan hautakiveen tuli
viimeinen säe..
On niin ikävä<3<3:,(