niin se vaa menee elämä muuttuu niin nopeesti... ihan yks kaks kaikki voi olla ihan toisin... onneksi minulla on sentään poikani... siinä riittää tekemistä... pitää surra surut pois ja alkaa rakentaa tulevaisuuta... menetin rakkaan mutta opin häneltä paljon... jään kaipaamaan häntä mutta turha mun on murtaa itteeni totaalisesti... hän haluaa jotain muuta ja mun on vaa hyväksyttävä se... pitää kattoo mitä tässä suunnittelee seuraavaksi... kyl se varmaan alkaa luonnistuu multakin kunhan aikaa kuluu... pää asia et hän on onnellinen... löydän varmaan minäkin joskus onnen...