IRC-Galleria

Kun täysin odottamatta lähtölaskenta alkaa, ei aikaa vastaan taistella, ei tehdä urotekoja, ei suurta legendaa
Kuin hento korsi tuulessa
Syysmyrskyn irti raastama
Sydän ulos rinnasta itsensä tahtoo takoa
Juostava on lujempaa, muuten paha saavuttaa ja varjot kasvaa vaan. Numerot kylmät tehoa mittaavat
Niitä vuodet perässänsä raahavat

kertosäe:
On ruuhka kaikilla pesillä
Ajolähtö
Soudetaan tummilla vesillä.
Poltettua aikaa on harhailla, kun suunta on tiedossa
Turha enään taaksensa katsoa.

Leuan painaa rintaa vasten, lattiaa tuijottaa
Kuin koettaen löytää sieltä sen, minkä aika vei mukanaan hamaan historiaan
Kun edessä on umpikuja, aika katsoa silmiin totuutta

kertosäe

(kitara välisoitto/solo)

On ruuhka kaikilla pesillä
Ajolähtö
Soudetaan tummilla vesillä.
Ajolähtö
Poltettua aikaa on harhailla, kun suunta on tiedossa
Turha enään taaksensa katsoa.
(2x)

No mä vierees kurvaan tuhatta ja sataa vanhalla vanilla
On mulla wunderbaumi, jonka tuoksu on vanilla
Oi kulta pieni, ku sä näytät aina niin helevetin hyvältä
Sä vaan oot mun jumalatar ja muut on syvältä

kertosäe:
Sä kaunehin oot, tämän taivaan alla
Vaikee uskoa et säki käyt asialla
Sä kaunehin oot tämän taivaan alla
Tosi vaikee uskoa et säki käyt joskus paskalla

No me ajetaan niin lujaa ku tällä laatikolla voi
Kaheksaakymppiä väärää kaistaa ja korvissa tuuli soi
Sä silität mun niskaani ja minä kehrään vaan
Kiinni pistän simmuni ku ojaan lasautetaan

Hei

kertosäe (2x)

Mmh, hani
Haha

Näin on!

Niinkuin eilisen, mä muistan sen,
Kun juostiin pakoon nauraen
Ja se aita me rikottiin.
Puhallusputkilla räiskittiin
Ja Keltsusta pullo pöllittiin.
Nurkan takana vedettiin poskisauhuja
Sun broidilta pöllityistä Malpeista
Ja toiveikkaina kollattiin lehtiputskia,
Jos löytyis vaikka pari Urkkia.

kertosäe:
Pienen pojan elämää, ei enempää, ei vähempää
Tennarit vilikkuen mettään juoksee räkänokka tää
Pienen pojan elämää, ei enempää, ei vähempää
Kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään

Sotketaan likkojen lengat ja niiltä twistit pöllitään.
Ne kiinnostaa niin pirusti, niit on mukava piirittää.
No, niinhän siinä kävi, mikään auta ei,
Toi ponihäntänen tyttö multa lopun tolokun vei.

kertosäe

No, tää samainen poika varttui, karttui kilometritkin,
Mut järki ei päähän uponnut, ei saanut musta kii.
No, se menee, kuinka menee, turha jarrua kuluttaa,
Kun kaksin käsin lapata saa kaikkee mahtavaa.

kertosäe (2x)

olisitten kivaa eilen särkänniemes... oli kiva nähdä kavereitaan pitkästä aikaa <3 ja sitten huudettiin aikas paljon ja oltiin kattomassa konserttia...

miks kaikki jätkät on niin vitun idiootteja??

Ei yhtään kalastajaa - ei valon valoa,
Vain syvää silminkantamattomiin.
Merta tuijotan - tai kenties taivasta,
Ei yössä katse eksy turhuuksiin.

Etsin sitä kohtaa kuin sairas lääkettään,
Jossa aikaa leikkaa iankaikkinen.
Se kantaa läpi yön - ei jätä pimeään
Hauras kaipuu pienen totuuden.

Ja jostain kuulen sen,
Laulu on tähti kirkkain.
Syliin pimeyden
Laulu on tähti kirkkain.
Haavan viiltäen
Laulu on tähti kirkkain.
Silmät sulkien
Näen varjosi ainoain.

Luoja varjelkoon minut viisaudelta,
Se valta vie kuin rutto mennessään,
Ja myrkyttää tän maan jalkojemme alta,
Joka vasta hautoi ihmeitään.

Ei epäilystäkään kumpaa rakastan,
Etsiä vai löytää perille.
Se mitä tiedä en, on aina suurinta,
Jää väliin rivien tää taipale.

Laulu on tähti kirkkain.
Syliin pimeyden,
Laulu on tähti kirkkain.
Haavan viiltäen,
Laulu on tähti kirkkain.
Silmät sulkien,
Näen varjosi ainoain,
Varjosi ainoain.

syksyn tuulissa hiljenemme
pisaroina muistot putoilee
pilvet matelevat ylitsemme
kaikki värit taittuu harmaaseen

syksy saapuu
ja kuukin tanssii kasvoillasi kylmää tanssiaan
lähtisitkö todellakin kanssani tänä yönä taivaan ostamaan
minä olen valmis jos tahdot niin
minulla on ikävä lokakuu
ikäväni sinuun aina lokakuun tullen täysikuusta heijastuu

huoneestani seinät yöhön haihtuu
mulla on
ikävä lokakuu

taas syksy tää mut yllättää
ei kesän muistot mieleen jää
sua halusin
sua kaipasin
tää syksy vei sut kuitenkin
x2

aamu kalpean kuiskauksensa
verhon takaa huokaa huoneeseen
sinuun sovittelee avaimensa
syksy tekee pesää sydämeen

syksy saapuu ja kuukin tanssii.......

ihollasi kosketuksen kaipuu
sullakin on
ikävä lokakuu

taas syksy tää mut yllättää.....

"Mina odotan täällä tunnelissa
jossa valo kylmä hohtaa
jossa pimeän koirat ulvoen
tuon kirkkauden kuoron kohtaa
Kaikki kavi niin pian
kun aina luulin, että vähitellen lähden
Minä katuisin
vaan en tiedä kuinka
enkä edes minkä tähden

Valittaisinko puoliääneen

Johda kotiin matka keskenjääneen

Missä, miten päin täytyisi olla
huutaisinko, jos sä täällä sittenkin oot

viekää minut sinne missä hän on
virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
lautturi, kuule mitä mä toivon

Tämä valo käy silmiin tunnelissa
jossa yhä kuoro laulaa
Varhain opin, miten hauras onni onkaan
Minä haluan tietää, miksi kauan sitten
sä et palannutkaan
Pian kadotin suunnan
helppo polku kaltevana vietti mutkaan

Viekää minut sinne missä hän on
tumman virran ääreen

Viekää minut vielä hanen luokseen

Maan ja vetten alla tyttö soutaa
ja kuolleilla kielillä laulaa
Maan ja vetten alla tyttö soutaa
se verkkainen ja tyyni virta on

Mä tunnen sinut pikkusisko
Me vaikka vasta kohdattiin
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläni maannut oot

Takkuiset hiukset rinnoillasi
Aamuyön utu silmissä
Kuin lihaksi ois tulleet
Kasteiset niityt, unen laaksot

Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa

Kun unessasi pikkusisko
Kuupurrellasi purjehdit
Ja aamutähti otsalla
Astelet yön laitoja

Sateiset saaret lännen äären
Kirsikankukat Japanin
Niin etelä ja pohjoinen
Kaikki meitä varten on

Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa

Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Olen katsonut kuinka kulkee
Kitumalla aika mun kelloissa
Olen odottanut yötä päivää
Niin kuin vatikaani sauhua valkoista

Mutta sohva on nyt kilometrien mittainen
Miten riitteistä pintaa ylitän luoksesi sen?

Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Hengittänyt pelkoa purevan talven
Kiristänyt reikiä varteen vyön
Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Minä olen,
sinä olet

Olen aurannut lumesta väylää
Harteillani painava talven ies
Olen uhmannut rotkon reunaa
Yrittänyt olla kuin toinen mies

Mutta nappulat pöydällä vieläkin pattiin jää
Olen lipumassa luotasi vaikka sä et sitä nää

Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Hengittänyt pelkoa purevan talven
Kiristänyt reikiä varteen vyön
Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Minä olen,
sinä olet
Minä olen,
sinä olet