pistää miettimään kun taas tuli kouluammuskelu. mitä jos sattuisi omalle kohdalle?
kieltämättä pelottaa. entä kun pojat tuosta kasvaa, mitä jos heistä tulee amujan tuttuja tai itse ampujia. mitä jos minä en äitinä huomaa ajoissa merkkejä. en osaa edes kuvitella miltä tuntuisi odottaa tietoa omasta lapsesta.
suuren suuren osanotot jokaiselle.
varsinkin perheille jotka ovat luottavaisin mielin lähettänyt lapsen kouluu ja joutunut suuren surun valtaan. hirveesti voimia kaikille. jos pystyisin teidän tuskan poistaisin.
lapset, nuoret, aikuiset!!! puhukaa puhukaa puhukaa. ei ole niin pahaa tilannetta että pitäisi vahingoittaa itseään tai muita. aina löytyy ratkaisu. jos itseltä ei löydy niin muilta löytyy. ongelmat on tehty voitettaviksi.... antakaa läheisten auttaa ja tukee...