Tykkään paljon olla kavereitteni kanssa ja ilman niitä olisin varmasti hyvin paljon onnettomampi, mutta olin eilen illalla pitkästä aikaa yksin lenkillä, oikeen isommankin alueen kattavalla sellasella, ja se kannatti. Lähdin sinne aluks vaan sillä mielellä, etten ollu käyny vielä kunnolla ulkona ollenkaan ja halusin hiukan liikuntaa parin kilometrin kävelylenkillä. Ilmassa oli pientä lumisadetta ja oli kylmähkö viima, eikä tämä innostanut kävelemään ollenkaan, mutta sitten aloin tarkastella iltaa tarkemmin ja se olikin hyvin kaunis taivaalta tippuvine lumihiutaleineen, vihvomine kevyine viimoineen ja rauhallisine katuineen. Pitkästä aikaa tunsin oloni onnelliseksi ja rauhallisen seesteiseksi vain pinestä asiasta ja venytin kävelylenkkiäni vielä pari kilometriä.
Tästä viikosta en taasen tule luultavasti pitämään, mulla olis niin paljon tekemistä, että pelkään unohtavani tehdä jotain pienempiä asioita tärkeämmät asiat.
"There's nothing you can do
To keep it out
There's nothing you can do
Just scream and shout, saying:
I'm so lucky lucky
I'm so lucky lucky
I'm so lovely lovely
I'm so lovely lovely
You can fool yourself
I promise it will help..."