IRC-Galleria

Joskus vaa mietin et mitä oon tehny saadakseni tän kaiken paskan niskaani?
On niin paljon sanottavaa en vaan tie mist alottaisin
Yllätys taas on vaan pakko kertoo frendeist.
Tai nihmisest siitä joka on mulle tärkein.
Et puhu asioista mulle jotka sua painaa
Vaan odotit hetkee jolloin upotat sen laivan.
Jossa ennen olimme ja joka meitä ohjas
Elämäs eteenpäin ja nostit ylös pohjast.
Mutta mitä mä tein väärin ja missä meni vikaan?
On silmissä kyyneleet vaan ja haavat aukee uudestaan,
Silti kaikki sanoo että elämä jatkuu kuulemma.
En koskaan tarkotuksella mä haluais sua loukata.
Vaikka oisin voinu ni en toista frendii koukata.
Koska ainoo rakas joka mulla oli ootte te.
Ei enää sydämeen voi luottaa pitää katsoo silmillä,
Kun kaikki muuttu tosta vaan ja toisiamme kauemmaks.
Etäännyttään päivä päivältä ja arvet aukeaa.
Et oo enää oma ittes mietin mikä auttas.
Oot niin kylmä et ees enää halaa,
Jos lähdin kertomatta johkin et ees perään huudellut.
Meillä oli joskus kivaakin toisinaan meni hyvin,
Ollaan oltu kaua frendei ja mietin miten tästä pääsen yli.
Toisaalta kun miettii haluaisin taas vaan sun luokse,
Mutta aika senkin näyttää en mä sinne juokse.
Ehkä saat mut uskomaan uudestaan taas parempaan,
Uudestaan ja uudestaan taas kaikki muuttuu pahempaan.
Minkä takii aina meidän pitää jostain riidellä
Sun mielestä saattaa näyttää ettei mikään ole pielessä.
Kaikki tekee virheitä se pitäis vaan myöntää,
Eikä luurii korvaan lyödä ja sanoja syödä.
Mä katson vielä taivaseen ennenku kerkeen lähtee,
Ei ole siellä enää sitä kirkast tähtee,
Joka susta muistutti ja joka piti huolta
Mut älä sure kulta on se vielä jossain tuolla
Katson mun eteen ja sen jälkeen taakse
Liian paljon pahaa pitää mun matka mukanaan.
Liian paljon varjot mun elämää kuvastaa.
Ja kahleet mun jaloissa pitää mut paikallaan.
Mun vanhat muistot vaan taakaks kasvaa.
Esteit tulee vastaan, mut koitan jaksaa.
Liian paljon paskaa päästän irti tän taakan.
Mikä on mun karma kun aina vaan häviin?
Liian paljon tuskaa mahtuu mun päiviin.
Aamust iltaan samaa rataa jatkuu aina.
Masennun vaan enemmän kun taakka on niin painava.
Miten pääsen pakoon? Se on paha kysymys
Ku tuntus et oon mun polulta eksynyt
En pääse pakoon.
Mut miksi? Nyt tuntuu siltä et on pakko päästä irti
Liian paljon tuskaa, jota en ymmärrä.
Kaikest kokemasta oon ihan ymmällä.
Päästän irti kahleist, missä ystävä?
Haluun kaiken takas, auta ystävä.
Kaikest tullu tuskaa, oon vankina.
Yksin täällä oon, mis on auttaja?
Silmät haluun auki, enkä kaheleita.
Päästä mut ulos, oon vankina.
Tänään vaan vituttaa niin paljon ettei veri kierrä,
Emmä tätä aio enää purematta niellä.