IRC-Galleria

huomenna äikän yo jeejee. vois lukea kuhan oon kattonu salkkarit ja käyny kaupas.. ja miettiny mitkä vaatteet laitan. ja miettiny vähän lisää yhtä poikaa.


sitä josta välitän ja joka merkitsee eniten ja jota mulla on nytkin ikävä vaikka vielä vähän yli puoli tuntia sitten pidin siitä kiinni. rakas. <3

maailman suurin sydän maailman parhaalle pojalle.


nyt korkkaan.

toivottavasti ei enää nouse kuume :)))))) tähän asti oon selvinny koko päivän ku otin aamul (=ennen yhtä) kakssatasen buranan nii et on lämpö pysyny koko aika 35 puolel JEIJ!

okei en riemuitse vielä täysin.

voi helvetti mun hiukset :'D <3

tekis mieli pelata jännää tietokonepelii mut ei kerkee ku on niin kiire olla galtsus ja meses ja kattoo muumeja! prätkähiiret kattoin tänää kokonaa. asdsad.

outoa ku en oo nähny mun olijoo öh kolmeen päivään ku vähä aikaa sit näky melkee joka päivä :s

oon puhunu kivoja! diilerit on karvattomii ja sitä rataa.. naamakarvattomiiki.

Käyn kuitenkin torstaina koulussa esittelemässä hieman dokumenttianalyysia jonka teimme Laren kanssa eräänä väsyneenä iltapäivänä. Katsoimme tosin kyseisen dokumentin pikakelauksella, suomenkieliset faktat jäivät luonnollisesti kuulematta, osa tekstistä oli mahdollista lukea. No, luonnollisesti opettajamme odottaa meiltä paljon taannoisen marsu-episodin jäljiltä.

Eilen oli mukava päivä infernaalisen englannin kokeen jälkeen. Vietin laatuaikaa olijoni kanssa, joskin hänellä meinasi hieman mennä hermot yliaktiivisuuteeni etenkin eräässä tunnetussa kyläkaupassa vieraillessamme. Pahoittelen. Tämän jälkeen siirryimme jouhevasti, -vain hieman nykivällä, Nisuksikin kutsutulla pikkuisella kulkuvälineellä katsomaan hänen henkilökohtaista naulakkoaan. Naulakko todisti jälleen kerran sen, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Naulakko oli naamioitunut johdoksi.

jos en ois mä niin oisin kateellinen mulle. mustasukkanen ja pirun katkera! paras syy.

jos saan olla sun lähellä
ei pimeys tunnu edes yöllä

tykkään tosta yhestä pojasta aika helvetisti! <3

oon 18,46 vuotta. tänään sain aikaseks mennä käymään kirjallisis! hahaa. varmaan viel kuukausi sitte joka päivä joku kysy multa et koska saan kortin. ei kiirettä.. :D ehän mä oo täs ajellu ku yli puoli vuotta, välillä päivittäi, ja auton sain ku täytin 17 :D tavote on ny et jos ois kortti ennen pääsiäistä. JO!


koska näen hogereitani?

jep. se musta tulee keväällä. pakko.
psyka<3 ruotsi pysy ees. ylitin itteni.

kauhee väsy. kaiken mitä mun piti tehä tänään taisin vähä niinku skipata..

jesjesjesjes!!

uskalsin just kattoa numerot mitä sain viime jakson huimista kahesta kurssista, joista toista en itseasias ees käyny, enkusta selvisin jotenki veikkaamalla sen verra et sain kasin ja Tarja-rakas oli antanu mulle kehityspsykan "uusinnasta" kympin jeeeeeeeeeejeeeeeeeee! ähää mulle jää yks ysi psykasta mut keskiarvo 9,8 ettäh ;))) JEIJ ! oon happy !

kävin aamulla piikitettävänä. tänään voin myös todennäkösesti nukkua päikkärit<3 kauhee väsy. vaihteeks. eikä mitään spesiaalia ennen salkkareita! ny hypäri. ennn jaksa käydä ostaas äikän kirjaa :< ajois taas :D

vittu. mun ois pitäny vihdoin eilen keksiä aihe historian kansioon ja huomiseks äikästä viimestää pakko olla artikkeli jostai kulttuurijutusta ja mieluite ois viel pitäny olla omaa analyysia kirjallises muodos siitä! hups. ehämmä ny noita oo ku täs muutaman päivän harkinnu alottavani :D

ää. kivaa. jeij. <3

Anna Shirley ja Gilbert Blythe kuuluivat toisilleen. Muille jää rooleja, joissa voi elää ajattelematta mitään. Näkemättä eteensä vaikka katsoo ja hahmottaa kaiken. Eläytyminen omaan elämään voi olla joskus arvaamattoman vaikeaa. Tyhjyys. Halu päästä pakoon.. Piiloutua. Johtuuko kaikki vaan väsymyksestä? Väsymyksestä mihin? Peittojen ja tyynyjen tulee olla kaikkien saman värisiä. Yksivärisiä. Tuoksua ei miltään. Niitä pitää olla tarpeeksi, että voi itse lähes tavoittaa sensorisen deprivaation tilan. Pehmeys. Värillä ei ole väliä, se haihtuu.

Käveltyäsi viisi kilometriä auringonpaisteessa et välttämättä tunne mitään. Halu kaatua märkään maahan ja vaipua tiedottomaan tilaan jokaisella askeleella. Ajatus kaiken järjettömyydestä. Ihmiset ilmeisesti hymyilevät toiselle herkemmin jos huomaavat väsyneet kyyneleet ja tuijottavan katseen joka ei kerro mitään. Paljon ihmisiä. Miksei joku vaan voi tarttua käteen ja viedä pois? Piiloon.

ei mulle oo ihan ok.
mut jos niin haluut niin eiköhän se ajan mittaan tuu olemaan.