IRC-Galleria

kauhee väsy.
onneks huomenna ja ylihuomenna kouluun kello 12 vasta.
minkä takia mun on taas pakko myöhästyä joka päivä?
miks mä kirjotan galleriapäivikseen ku ei oo ees mitään kirjotettavaa. ehkä siks että mulla on väsy ja ois jopa oikeasti kiinnostavampaaki tekemistä?
huomenna ois kaljakekkerit siiderillä ja lonkerolla. jos oon heränny siihen mennes.
meidän vauvalla ei oo vieläkään nimeä ja huomenna tulee viikko siitä ku se on tullu meille :( kertokaa mulle mahdollisimman epälooginen jatke luettelolle Timi, Pansku, Unski, Smurffi, Piksu, Pingu, Miska.. kiitos. Johanna Tukiaista on turha ehdottaa, sitä on jo jouduttu harkitsemaan (= tilanne on paha :(().
perjantaina kotiin ja lauantaina toivottavasti hogereita!

..ja perjantaina ehkä viimein uudet vipit :D:D:D:D sponsoria ootelles.

vaihdoin salasanat koneelle, galleriaan ja nettipankkiin, koska ilmeisesti tarvin lisää yksityisyyttä.

keväällä opin, ettei vessanpönttöön kannata laittaa kiviä.

syksyllä opin, ettei samainen kapistus ole oivallinen loppusijoituspaikka myöskään kinuskikastikkeelle :ss

jäätelökin pitäis heittää pois, vois laittaa sen kokonaisena kimpaleena.

Galleria on kaiken hyvän ja pahan alku ja juuri.
Tulin nyt viettämään "syyslomaa".
Mulla on viha-rakkaus -suhde lähes kaikkeen.

olin toisella tai kolmannella luokalla ala-asteella. mulla oli hiuksissa kukkakuvioinen, isompi ponnari, jonka olin saanut lahjaksi mun tädiltä ja sen mieheltä. olin matkalla kouluun, kun vähän ennen Hyllykallion uhreilukenttää huomasin kyseisen ponnarin tippuneen. muistan sen tunteen ja tilanteen tarkasti. ei se edes ollut mun vika mitenkään, mutta tunsin kauheaa syyllisyyttä. ei sillä, ettei mulla olis ollut kymmeniä rakkaampia ja hienompiakin ponnareita, eikä sillä, ettei tädillä ja sen miehellä olis ollut mahdollisuutta ostaa mulle vaikka sataa sellasta uutta. silti! kai mä itkin. etsin. eipä sitä koskaan löytynyt.

maailma muuttuu, minä en. tuntisin varmaan vieläkin tollasessa tilanteessa oloni kurjaksi, vaikkei kyseessä olis kun yks vähän erikoisempi ponnari. joskus kun on kävi samanlaisia tilanteita, mietin miten lahjan antajasta tuntuis kurjalta kun sen toivomaa ja suunnittelemaa käyttöä antamalleen lahjalle ei oliskaan tullut, ainakaan pitkäksi aikaa. mä haluaisin arvostaa kaikkea sitä mitä ihmiset tekee mun eteen. vaikka sitten ajatuksiakin. jo tosi pienestä pitäen inhosin sitä, jos joku kaveri sanoi saaneensa huonon lahjan, tai ei osannut esittää innostunutta saadessaan jotain vähemmän toivottua. ei se musta oo varsinaisesti mielistelyä. jokaista ilahdutusyritystä pitää kunnioittaa. pienikin lahja tai muistaminen on eri asia saatuna kun ite ostettuna tai hankittuna. kai se on sitä mitä rahalla ei voi saada, vaikka realistisesti ajateltuna voikin. tää on mulle jotenkin tosi tärkeä asia.

where am I?



..hiding?



..forever?

10 kk ja sydän.

hyi helvetti :ss lisää intoa opiskella opettajaks jne.

ei voi ymmärtää.

teet mut hulluksi,
mutta vain sun lähelläsi mä pysyn järjissäni.

aurinko paistaa.
tein hiuksia.
eilen otin vähän tuntumaa opiskelijaelämään joten tänään oli sitten lakisääteinen pommiin nukkumis-aamu......
voiko maanantai-iltana baariin olla jonoa? voi.
tänään Semmareita.
odotan mun rakkautta.

terveisin Jyväskylä