IRC-Galleria

nyt on sitten äänestettykin taas :). pakko tässä on osansa tehdä tän maan hyväksi, ettei se eräs n***iheppu pääse presidentin virkaan! se oisi niin suuri virhe jos se poroporvarillinen setä pääsisi arvoasteikollaan enää yhtään ylemmäs. hyi.
*kumarrus Tarjalle*

kiva kun on vihdoin pikkusen lämpimämpää. muuten säätilä on ihan pepusta, mut eipä ainakaan oo enää niin paljon pakkasta. ..silti nassua kylmää ulkona ikävästi.. :(

miks nuudelit on niin eri makusia ja parempia kun spagetti? vaiks nehän on periaatteessa ihan samasta mömmöstä tehty... hmm..

juhis on nyt sitten vihdoin saavuttanut taas pitkästä aikaa täydellisen platinanvaaleuden. eihän siinä ollukkaan ku muutaman kuukauden työ, mut son nyt tehty. jeah. :)
aika jännä, et vuosia oon ollu tummana, ku oon yrittänyt peitellä blondiuttani että näyttäisin ees pikkusen viisaammalta.. hih.. no nyt oon siitä haaveesta jo luovuttanut, niin näytetään nyt sitten suoraan mun tyhmyys ulkoisestikin. :p hmm.. pitäis laittaa uusia kuviakii, mut tätä nyt laiskottaa sen verran, ettei jaksa murehtia sellasia, kyll ne sitten ajallaan tulee... ainii! Pirre ei oo vieläkään mukaehtinyt laittaa uusvuoskuvii mulle...höö.. meneepi kohta hermo.. nomutjoo.

ulkona tuulee ihan liikaa! onneks on pikkusen lämpimämpi.. kevät vois alkaa tulee jo vähän vauhdilla, niin pääsis juoksentelee vähissä vaatteissa ympäri kaupunkia, metsästäen epätoivoisesti muutamia auringonsäteitä ihoaan värittämään.

pissattaa.

ihminen on outo otus, ja tyhmä. vaikka melkein jokaisella pariutumisvietti säätelee elämää, silti harva osaa elää parisuhteessa onnellisesti kovinkaan pitkään. kaikki etsivät sitä yhtä [yleensä yksi pitäisi riittää...] elämäänsä.
mikään ei ole ihanampaa kuin se tunne kun tapaa uuden ja ihanan ihmisen, ihastuu, ja lopulta rakastuu.. kaikki pitäisi olla niin hyvin kuin vain on mahdollista, mutta silti tyytymättömyyden tunne hiipii pikkuhiljaa jostain ruumiinaukosta sisään ja valtaa pienen mielen. jos kuitenkin löytyisi jotain muuta, jotain parempaa...? sitä harvoin löytyy, mutta sitä yritetään liikaa etsiä.
ihminen tarvitsee rakkautta jaksaakseen elää tässä kuppasessa maailmassa. mutta mitä on rakkaus? sitä on vaikeaa selittää..jokainen kai tuntee sen omalla tavallaan.. se on varmaa että rakkaus on olemassa, mutta yhtä varmaa on myös että ikuista rakkautta ei ole. toiseen ihmiseen voi kiintyä koko elämäkseen, mutta harvoin todellinen rakkaus säilyy ikuisesti. ongelma on juuri siinä että rakkaus muuttuu ajan kuluessa, ja se voi muuttua joko kestäväksi kiintymykseksi tai suoranaiseksi vihaksi. jeah, miten ihanaa pohtia tällaista tässä iässä... [kyynikon vikaa kai..].
on vaikeaa erottaa ihastumista rakastumisesta... sen voi vain oppia kun on tehnyt tarpeeksi virheitä... teininä tekee vaikka mitä vähäjärkistä kun haluaa kokeilla rajojaan ja oppia ymmärtämään tunteitaan. ensirakkaus ei ole koskaan rakkautta, se on ihastumista, usein sellaiseen henkilöön johon ei voisi myöhemmin kuvitellakaan tekevänsä läheistä tuttavuutta...

= elämä opettaa. JA PASKAT! pelkkä elämä mitään opeta, omat virheet opettavat. jos ei tee virheitä, ei voi todellisesta elämästä mitään edes tajuta.

pointti tässä kaikessa on se, että turha yrittää huijata itseään. mitään täydellistä ei ole, joten ihan turha ees tavoitella sellasta. voisi olla tyytyväinen siihen mitä on. no.. harva on.. en mäkään, mutta yritän sentään.


[kirjoittaja on yliherkkyyteen taipuvainen yliromantikko, joka on hämmentynyt maailmasta]

Aloin miettimään mitä todella jää jäljelle siitä maailmasta johon synnyin, ja jossa olen kasvanut lapsuuden ja aloittanut nuoruuteni. Viime aikana aivan liian moni asia on muuttunut. periaatteessa olen sitä mieltä että muutos on hyvästä, tai tietysti riippuu asiasta. Kehitys on välttämätöntä. Jos muutokset kuitenkin tuo liikaa negatiivisia asioita mukanaan, menee koko elämä ihan liikaa sekaisin. Pelkään miltä kaikki näyttää muutamien vuosien kuluttua. En haluaisi menettää uskoa maailmaan vielä tässä iässä.. mitä kaikesta seuraa..?

Tänään sain varmistuksen asiasta joka romutti uskoni tähän saastaiseen valtioon. Epäinhimillistä paskaa ja syrjintää. Miksi ihmisten elämästä halutaan tehdä entistäkin onnettomampaa ja vaikeampaa. Mahdollisuudet vähenevät. Aloin miettimään elämääni aluksi ainakin seuraavan puolen vuoden osalta. Muutenkaan ei niitä ilonaiheita liikaa ole, ja sittenkin halutaan vielä heittää loskaa päälle, pilata vähäkin ilo, pakottaa tekoihin joihin ei muuten haluaisi mistään hinnasta ryhtyä (?), ainakaan tässä elämänvaiheessa.

Jotkut asiat taas eivät muutu koskaan. Kaikkien ihmisten tasa-arvoisuus, ja mahdollisuus elää haluamaansa elämää ei tule koskaan täyttymään. Se on varmaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta. Olen saanut sen itsekin huomata, viimeksi ja lopullisesti tänään. Unelmat ja tavoitteet eivät täyty koskaan. Joutuu vain tyytymään siihen mitä voi saada, ei voi valita.

Tietysti kaiken voisi ottaa vain leikillä ja odottaa mitä elämä antaa. Mutta ei voi odottaa liian kauan. Aika kuluu, mahdollisuudet vähenevät, nuoruus menee nopeasti ohi.

Tunteet ja toiveet, vai taloudellinen turvallisuus. Mikä on järki ja järkevyys? Mikä on oikea valinta? Sitä ei ole. Vaarana onnettomuus ja epävarmuus tulevaisuudesta, kummassakin tapauksessa.

Lopullista onnellisuutta ei ole. Varmuutta ei ole.

Joudun tekemään ratkaisun. Siitä saattaa seurata yhtä paljon hyvää kuin pahaakin.

Tartsa raukka...ihan väärin kohdeltu taas tältä tyhmältä kansalta tässä piskuisessa ja onnettomassa maassa. *suuttumus*
Eilen illalla olin hetken onnellinen. Sain vihdoin lievällä väkivallalla vapautettua rakkaan Gaultier'n hajuvesipulloni ärsyttävästä pakkopaitapanssarimuovikuoresta. Mikä helpotus. Soli epäkäytännöllinen ja tyhmän näköinen, en tajua miksi herra Gaultier on ylipäätään suunnitellut sellaisen erikoispainoksen. hmph. no kuitenkin, saatoin levollisesti nukahtaa kun vihdoin tämä mieltäni kalvanut ongelma oli ratkaistu.
Illalla sain lievän ahdistuksen tunteen. Tapahtui jotain joka muistutti liikaa menneestä, jostain minkä olisin halunnut jo unohtaa. [ainiin, minun ei pitänyt kirjoittaa tänne mitään erityisen yksityistä.. no nyt on raja näköjään jo rikottu..mitähän tästä seuraa..pitää olla varovainen..varsinkin kun asianomaiset varmasti lukevat tätä..]

VECKANS FRÅGA: miten kauan todella menee ennen kuin oppii että vanhoja virheitä ei saa toistaa? onko ihminen koskaan tyytyväinen..?

Jos Tartsasta ei presidenttiä tule, niin vois alkaa varoiksi laskemaan miten kauan kestää ehtiä pois maasta.

lördag är dagen som kommer efter fredag. juhis on blondi.

§ juhis on oikeassa
§ juhis on aina oikeassa
§ jos joku tuntee olevansa oikeassa kts. edelliset kohdat
§ juhis ei laiskottele - hän mietiskelee
§ juhis ei kännää - hän maistelee
§ juhis ei ole myöhässä - hän ei vaan nyt ole paikalla
§ juhis ei riitele - hän perustelee
§ juhis ei juoruile - hän tekee selvitystä
§ juhis ei utele - hän kerää aineistoa
§ juhis ei vehkeile ystäviensä kanssa - hän yrittää tehdä muiden elämästä parempaa
§ juhis ei huuda - hän painottaa, jotta kaikki kuulisivat
§ juhis ei hauku - hän neuvoo
§ menet juhiksen luo oman ideasi kanssa - palaat juhiksen idean kanssa
§ mitä enemmän kritisoit juhista, sitä huonommin menestyt elämässä

aamen.

Yks ärsyttävä wanha eukko sai mut niin sekoomaan tänään på jobbet. Se arvosteli mua ja ellua ett me muka juorutaan! Siis niiin törkeetä! MEHÄN EI SIIS JUORUTA, ME TEHDÄÄN SELVITYSTÄ. Ja sillä eukolla ei niin todellakaan oo varaa sanoa mitään kelleen, ku se juoruaa kaikista minkä ehtii. No mut tollasia elämäänsä kyllästyneitä löytyy aina. Mut nyt se ämmä saa katua syntymäänsä. Mähän oon maailman ystävällisin, mut jos mulle aletaan aukoa päätä, niin siitä ei hyvä seuraa. Mä teen sen elämästä helvettiä. Mut tietysti silleen tyylikkään korrektisti, mähän en alennu samalle tasolle sen kanssa, kun sillä ei nyt minkäänlaisia käytöstapoja oo muutenkaan. Ja niinhän se vanha sanontakin kuuluu ett "ken itsensä ylentää, se alennetaan!". Ja se ämmä alennetaan viemäritasoon helvetin alapuolelle.
Tacks, å hyvää päivänjatkoa! :)