IRC-Galleria

"Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta."


- mustavalkoiset HOMmen alushousut
- marimekon turkoosiraidalliset pitkät alushousut
- mustavalkoruudulliset sukat
- valkoiset villasukat
- mustavalkoraidallinen pitkähihainen t-paita
- mustat sammarit
- musta vetoketjullinen huppari, jossa on vaaleanpunainen "heart breakar"-pinssi
- mustat mokkanahkaiset blendit
- body shopin sitrushajuvettä


Te rakkaat kanssaeläjät saatte kärsiä tästä seuraavaksi :p

Harrisaur
Jonsi^
hijo|
vissy
huopatossu

tackar :)

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. :>

1. mulla on aivan mieletön/järjetön addiktio mustiin vetoketjullisiin huppareihin... mulla on niitä tällä hetkellä nopeasti laskettuna ainakin yhdeksän, ja ne on oikeestaan jopa kaikki melkein samanlaisia.. ja ostan niitä aina lisää.. [ja rehellisyyden nimissä myönnän että mulla on addiktio kaikenlaisiin kivoihin vetoketjullisiin huppareihin, vaiks mustat vievät voiton yleensä..]

2. mä panikoin aina ihan kamalasti että mun kosmeettiset tuotteet on loppumassa, vaiks ne ei ois ku vasta ihan just otettu käyttöön. esmes jos mä huomaan että mä oon käyttänyt vaiks hajuvesipullon puoleenväliin, niin mä alan hyperventiloimaan ihan hulluna. ja mä tarkkailen kaikkia mun pulloja ja purkkeja, ja kuitenkin lopulta käy niin että ku meen ostaa uusia, niin ne vanhat jää käyttämättä...

3. tää on kai aika yleinen, mutta mun on pakko laittaa tää, koska tää liittyy niin liikaa mun elämään. mä niin oon kokoajan tarkastelemassa itseeni kaikista peileistä. sei nyt johdu niinkään siitä et oisin turhamainen [paitsi et mä kyll oon maailman turhamaisin], mut haluun vaan olla varma ett näytän ees jotenkin siedettävältä, ku mä onnistun aina sekottamaan itseeni, eikä oo kiva että on ihmisten ilmoilla vaiks hiukset sekaisin ja naama kiiltävänä. :/

4. mä tykkään kirjottaa aina kaikenlaisia listoja. mä teen niitä kokoajan, kaikenlaisista asioista. se on jotenkin kovin rauhoittavaa listata juttuja, ja se tyydyttää kivasti mun hillitöntä organisoinnin tarvetta. ja mä organisoin kaikessa uusavuttomuudessani aina, mut kuitenkin oon niin laiska, että harvoin saan mitään todellista aikaan, tai ainakaan toteutettua. kaikki on aina vähän vaiheessa. eli mun elämäni on vain satoja tuhansia paperilappuja, joihin oon listannut kaiken, mitä tässä maailmassa nyt ylipäätään voi listata. eli listat on loputtomia.

5. jos mulla on mahdollisuus tissutella joskus yksin kotosalla, niin mä teen siitä suuremman luokan spektaakkelin. oon todennäköisesti ensin tunnin suihkussa, sitten mä tällään itteni niin tiptop, kun vaan voi. sit kun mä oon tuntikausia laittanut itseeni ja lusmuillut, niin mä olenkin jo jokseenkin jurrissa. polttelen välillä tyylikkäästi savukkeita, kuuntelen koko illan ylisurullista ja tunteellista nyyhkymusaa, ja melkein varmasti nyyhkytän itekin jossain huoneen nurkassa. kuvittelen samalla, niinkun mikäkin keski-ikäinen ja rapistunut wanha diiva, että maailma ja ystävät on hylänneet mut ihan täysin, eikä mulla oo enää mitään.
todennäköisesti aika sairasta, mut jotenkin niin hullun nautinnollista. :P


Nomutjoo. tässä oli tämä :) kiitos miqa_ å Harrisaur, jotka molemmat muistivat minua, ja kauniisti haastoivat mut. XD

ja mäpä sitten haastankin heidät ---->

j-uho
coscu
mik]
e_erik
timpatsu

[aloin yllättäin miettimään että miltäs juhis on tässä vuosien varrella tuoksunut. tästä saattaa puuttua jotain, mun muistinihan ei tunnetusti oo kovin hyvä.. mut enihau. ja järjestyskin on ihan sattumanvarainen, mut turhaan taas tässä löpisen ku ei tää ketään kiinnosta XD ]


*Gaultier - le male (laskin että oon kuluttanut tätä ainakin 7 pulloa...)
*Thierry Mugler - Angel men
*Diesel - zero plus
*Chanel - platinum
*Moschino - uomo
*Carolina Herrera - 212
*Rochas - homme
*Versace - jeans couture
*Lolita Lempicka - au masculin
*Christian Lacroix - bazar
*Laura Biagiotti - tempore
*Tommy Hilfiger - summer cologne
*Versace - time for action
*Dior - higher
*Samba - red man
*Kenzo - homme
*Laura Biagiotti - Roma

nyt on sitten äänestettykin taas :). pakko tässä on osansa tehdä tän maan hyväksi, ettei se eräs n***iheppu pääse presidentin virkaan! se oisi niin suuri virhe jos se poroporvarillinen setä pääsisi arvoasteikollaan enää yhtään ylemmäs. hyi.
*kumarrus Tarjalle*

kiva kun on vihdoin pikkusen lämpimämpää. muuten säätilä on ihan pepusta, mut eipä ainakaan oo enää niin paljon pakkasta. ..silti nassua kylmää ulkona ikävästi.. :(

miks nuudelit on niin eri makusia ja parempia kun spagetti? vaiks nehän on periaatteessa ihan samasta mömmöstä tehty... hmm..

juhis on nyt sitten vihdoin saavuttanut taas pitkästä aikaa täydellisen platinanvaaleuden. eihän siinä ollukkaan ku muutaman kuukauden työ, mut son nyt tehty. jeah. :)
aika jännä, et vuosia oon ollu tummana, ku oon yrittänyt peitellä blondiuttani että näyttäisin ees pikkusen viisaammalta.. hih.. no nyt oon siitä haaveesta jo luovuttanut, niin näytetään nyt sitten suoraan mun tyhmyys ulkoisestikin. :p hmm.. pitäis laittaa uusia kuviakii, mut tätä nyt laiskottaa sen verran, ettei jaksa murehtia sellasia, kyll ne sitten ajallaan tulee... ainii! Pirre ei oo vieläkään mukaehtinyt laittaa uusvuoskuvii mulle...höö.. meneepi kohta hermo.. nomutjoo.

ulkona tuulee ihan liikaa! onneks on pikkusen lämpimämpi.. kevät vois alkaa tulee jo vähän vauhdilla, niin pääsis juoksentelee vähissä vaatteissa ympäri kaupunkia, metsästäen epätoivoisesti muutamia auringonsäteitä ihoaan värittämään.

pissattaa.

ihminen on outo otus, ja tyhmä. vaikka melkein jokaisella pariutumisvietti säätelee elämää, silti harva osaa elää parisuhteessa onnellisesti kovinkaan pitkään. kaikki etsivät sitä yhtä [yleensä yksi pitäisi riittää...] elämäänsä.
mikään ei ole ihanampaa kuin se tunne kun tapaa uuden ja ihanan ihmisen, ihastuu, ja lopulta rakastuu.. kaikki pitäisi olla niin hyvin kuin vain on mahdollista, mutta silti tyytymättömyyden tunne hiipii pikkuhiljaa jostain ruumiinaukosta sisään ja valtaa pienen mielen. jos kuitenkin löytyisi jotain muuta, jotain parempaa...? sitä harvoin löytyy, mutta sitä yritetään liikaa etsiä.
ihminen tarvitsee rakkautta jaksaakseen elää tässä kuppasessa maailmassa. mutta mitä on rakkaus? sitä on vaikeaa selittää..jokainen kai tuntee sen omalla tavallaan.. se on varmaa että rakkaus on olemassa, mutta yhtä varmaa on myös että ikuista rakkautta ei ole. toiseen ihmiseen voi kiintyä koko elämäkseen, mutta harvoin todellinen rakkaus säilyy ikuisesti. ongelma on juuri siinä että rakkaus muuttuu ajan kuluessa, ja se voi muuttua joko kestäväksi kiintymykseksi tai suoranaiseksi vihaksi. jeah, miten ihanaa pohtia tällaista tässä iässä... [kyynikon vikaa kai..].
on vaikeaa erottaa ihastumista rakastumisesta... sen voi vain oppia kun on tehnyt tarpeeksi virheitä... teininä tekee vaikka mitä vähäjärkistä kun haluaa kokeilla rajojaan ja oppia ymmärtämään tunteitaan. ensirakkaus ei ole koskaan rakkautta, se on ihastumista, usein sellaiseen henkilöön johon ei voisi myöhemmin kuvitellakaan tekevänsä läheistä tuttavuutta...

= elämä opettaa. JA PASKAT! pelkkä elämä mitään opeta, omat virheet opettavat. jos ei tee virheitä, ei voi todellisesta elämästä mitään edes tajuta.

pointti tässä kaikessa on se, että turha yrittää huijata itseään. mitään täydellistä ei ole, joten ihan turha ees tavoitella sellasta. voisi olla tyytyväinen siihen mitä on. no.. harva on.. en mäkään, mutta yritän sentään.


[kirjoittaja on yliherkkyyteen taipuvainen yliromantikko, joka on hämmentynyt maailmasta]

Aloin miettimään mitä todella jää jäljelle siitä maailmasta johon synnyin, ja jossa olen kasvanut lapsuuden ja aloittanut nuoruuteni. Viime aikana aivan liian moni asia on muuttunut. periaatteessa olen sitä mieltä että muutos on hyvästä, tai tietysti riippuu asiasta. Kehitys on välttämätöntä. Jos muutokset kuitenkin tuo liikaa negatiivisia asioita mukanaan, menee koko elämä ihan liikaa sekaisin. Pelkään miltä kaikki näyttää muutamien vuosien kuluttua. En haluaisi menettää uskoa maailmaan vielä tässä iässä.. mitä kaikesta seuraa..?

Tänään sain varmistuksen asiasta joka romutti uskoni tähän saastaiseen valtioon. Epäinhimillistä paskaa ja syrjintää. Miksi ihmisten elämästä halutaan tehdä entistäkin onnettomampaa ja vaikeampaa. Mahdollisuudet vähenevät. Aloin miettimään elämääni aluksi ainakin seuraavan puolen vuoden osalta. Muutenkaan ei niitä ilonaiheita liikaa ole, ja sittenkin halutaan vielä heittää loskaa päälle, pilata vähäkin ilo, pakottaa tekoihin joihin ei muuten haluaisi mistään hinnasta ryhtyä (?), ainakaan tässä elämänvaiheessa.

Jotkut asiat taas eivät muutu koskaan. Kaikkien ihmisten tasa-arvoisuus, ja mahdollisuus elää haluamaansa elämää ei tule koskaan täyttymään. Se on varmaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta. Olen saanut sen itsekin huomata, viimeksi ja lopullisesti tänään. Unelmat ja tavoitteet eivät täyty koskaan. Joutuu vain tyytymään siihen mitä voi saada, ei voi valita.

Tietysti kaiken voisi ottaa vain leikillä ja odottaa mitä elämä antaa. Mutta ei voi odottaa liian kauan. Aika kuluu, mahdollisuudet vähenevät, nuoruus menee nopeasti ohi.

Tunteet ja toiveet, vai taloudellinen turvallisuus. Mikä on järki ja järkevyys? Mikä on oikea valinta? Sitä ei ole. Vaarana onnettomuus ja epävarmuus tulevaisuudesta, kummassakin tapauksessa.

Lopullista onnellisuutta ei ole. Varmuutta ei ole.

Joudun tekemään ratkaisun. Siitä saattaa seurata yhtä paljon hyvää kuin pahaakin.

Tartsa raukka...ihan väärin kohdeltu taas tältä tyhmältä kansalta tässä piskuisessa ja onnettomassa maassa. *suuttumus*
Eilen illalla olin hetken onnellinen. Sain vihdoin lievällä väkivallalla vapautettua rakkaan Gaultier'n hajuvesipulloni ärsyttävästä pakkopaitapanssarimuovikuoresta. Mikä helpotus. Soli epäkäytännöllinen ja tyhmän näköinen, en tajua miksi herra Gaultier on ylipäätään suunnitellut sellaisen erikoispainoksen. hmph. no kuitenkin, saatoin levollisesti nukahtaa kun vihdoin tämä mieltäni kalvanut ongelma oli ratkaistu.
Illalla sain lievän ahdistuksen tunteen. Tapahtui jotain joka muistutti liikaa menneestä, jostain minkä olisin halunnut jo unohtaa. [ainiin, minun ei pitänyt kirjoittaa tänne mitään erityisen yksityistä.. no nyt on raja näköjään jo rikottu..mitähän tästä seuraa..pitää olla varovainen..varsinkin kun asianomaiset varmasti lukevat tätä..]

VECKANS FRÅGA: miten kauan todella menee ennen kuin oppii että vanhoja virheitä ei saa toistaa? onko ihminen koskaan tyytyväinen..?

Jos Tartsasta ei presidenttiä tule, niin vois alkaa varoiksi laskemaan miten kauan kestää ehtiä pois maasta.