Yksinäisyys ilman mielenrauhaa, yöt täyttä painajaista.
Se raastaa, se repii, se tukehduttaa siihen surkeuteen ja kaataa paskaa niskaan.
Kestäisinkö vielä sitä painetta? Kuka antaa sen viimeisen iskun, sen aiheen tehdä jotain peruuttamatonta, jotain anteeksi antamatonta?
Ja kaiken tän keskellä saat mut vielä vaan hymyilemään...
Miten?