IRC-Galleria

Tuntuuko että käyttäydyit juhliessasi kuin sika? Hävettääkö kun soitit yhdelle tai useammalle ex-kumppanillesi sekä työn­antajallesi sekavan puhelun joskus aamu­viideltä? Muistuuko mieleen, kun huutelit poliisille, portsareille ja monille muillekin kuin Euroopan omistaja konsanaan? Olikohan järkevää kusta kotiin ryömiessä naapurin mummon posti­luukkuun? Miksi ihmeessä sytytit nuotion olo­huoneen matolle? Mikähän olikaan syy siihen, että se kaunis nainen baarissa paiskasi drinkkinsä rinnuksillesi ja poistui tuohtuneena? Vai olitko kenties tuo kaunis nainen, ja ärtymykseen tequilaa juotuasi keksit sitten repäistä vaatteet päältäsi tanssi­lattian viereisellä korokkeella, saaden osaksesi varsin yllättyneitä, naurua pidätteleviä ja paheksuviakin katseita? Olitko vielä eilen mielestäsi vakaassa pari­suhteessa, kun taas joskus yön mittaan saapuneen teksti­viestin mukaan et, ainakaan enää? Onkohan naapurisi järjestämässä häätöä, kun huomasit että yöllä stereoissasi oli taas soinut Peer Günt niin kovalla, että yksi kaiutin­kalvo on revennyt riekaleiksi? Vai oliko nurkassa lojuvalla kirveellä sittenkin jotakin tekemistä asian kanssa? Minne katosivat 500€, joilla oli tarkoitus maksaa vuokra? Tällaisia kiperiä kysymyksiä pohtiessa kuluu yksi jos toinenkin krapula­päivä. Homer Simpson tietää oivan sanan tähän tilanteeseen: D'oh!




Miten morkkista käsitellään?

Jokainen tietää, että itsesääli on hyödytöntä ja se ei pitemmän päälle voi olla terveellistä. Aika-ajoin tulee kuitenkin tilanteita joissa itsesääli saattaa olla jopa erityisen mukavaa, varsinkin jos tuntuu siltä, että tästä toilauksesta mä en ikinä selviä -olotila on lähestymässä.

Kokeneet koomailijat oppivat tietoisesti hallitsemaan tuntojaan morkkiksessa, tiedostamalla, että olotila on ohimenevää. Tämä tarjoaa loistavia mahdollisuuksia itsetutkiskeluun ja nautintoon, jota eri asteisten tietoisuuden tilojen penkominen itsessään tuottaa. Morkkiksen pystyy kääntämään kasvattavaksi ja opettavaksi kokemukseksi eräänlaisen depersonalisaation avulla.

Kun krapula-aamuna herätessäsi morkkis alkaa kaivertaa mieltäsi, pysäytä tilanne. Anna morkkiksen edetä, mutta pidä itsesi ikäänkuin ulkopuolisena tarkkailijana. Tarkkaile morkkis-prosessin edistymistä mielessäsi. Mieti minkä asioiden muisteleminen pahentaa tunnetta, ja mitkä asiat taasen etäännyttävät sinua ahdistuksesta. Mieti lisää asioita jotka ovat kipeitä, ja hekumoi olotilalla. Et voi tehdä mitään muuta kuin potea. Täysin varmaa on, että ajan kanssa morkkis hälvenee ja asiat eivät ole lähellekään niin pahasti kuin sumentuneet aivolohkosi sinulle yrittävät uskotella.

Jos yhteiskuntamme vähät välittäisi siitä mitä muut ajattelevat meistä, ei morkkista todennäköisesti edes olisi. Koska laumautumisen halumme on ajanut meidät betonilähiöihin joissa kaikki tuntevat toisensa, on häpeän tunne mokailun jälkeen yleensä suuri.

Kuinka opin sietämään morkkista?

# Opi välttämään turhaa stressiä, jokainen meistä tekee virheitä päihteiden vaikutuksen alaisena.
# Älä ota kaikista pikkujutuista itseesi, vaan anna asioiden rullata omalla painollaan. Monia pikkumokia eivät edes muut tiedosta, vaan jos osaat pitää asiat omana tietonasi ne eivät ikinä tulee julkisuuteen.
# Älä myönnä mitään, sano että et yksinkertaisesti muista mitään, asia kuitaantuu sillä. Varoitus: Jos oikeasti kärsit muistikatkoista, huomaa että joillakin ihmisillä on taipumus suoltaa ilmoille juttuja toilailuista joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Suhtaudu siis tällaisiin juttuihin asenteella: Hevonpaskaa, kunnes toisin todistetaan.
# Ole oma cooli itsesi, anna kavereitten aukoa päätään, naureskele mukana, ja ole niinkun ei voisi juuri vähempää kiinnostaa, vaikka todellisuudessa kiinnostaisikin.
# Jos pinnasi alkaa pettämään, kaiva esiin kavereittesi aikaisemmat toilailut ja anna palaa samalla mitalla, jos se ei omia koomailujasi poistakkaan, tuo se ainakin tyydytyksen tunteen siitä, että sait tukittua vittuilijan turvan.