IRC-Galleria

ihmisen ei pitäisi istua tähän aikaan enää koneella. hulluutta. ja kuulin juuri pyhäsalmen uraanivarastoista jotka tekee ihmiset sielläpäin täysin sekopäisiksi. se selittää paljon, niin paljon. kompassi pyörii urheilukentällä ja järvessä asuu pahajärvenmustamauri. uskokaa pois vaan, näin on asian laita. mutta perkele. hyvää yötä teille kaikille, minä en aijo vielä nukkua.

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


Kai se sitten piti nolata ittensä ihan näinkin julkisesti..
Eli siis 5 omituisinta tapaani ovat:

1.kun kuuntelen musiikkia, hampaani liikkuvat rytmissä
2.laulan yleensä aina kun kävelen yksin jossain
3.kasvatan varpaankynsiäni
4.voin syödä jogurttia litroittain
5.silitän itseäni jos kukaan muu ei sitä tee

haastan seuraavat:
kaerppae
shaumbra
psike
ienni
anarkistus

oletteko tulleet ajatelleeksi, että sana viimeinen, ei suinkaan tarkoita asioiden lopullista laatua, vaan vain sitä, mitä tähän mennessä on tapahtunut. :D juu. minna pohtii suomenkielenmerkityksiä... :)

minulla ei ole enää mitään sanottavaa. kaikki sanat ovat niin valheellisia ja turhia. parempi varmaan vaan olla hiljaa. yrittää nauttia. mutta se on lähes mahdotonta jos vihaa kaikkea. jos saisin jostain voimaa hoitaa koulun ja tehdä kaikkea luovaa (kuten askarrella koruja ja vaatteita) voisin olla vallan tyytyväinen. *huokaus*
yritän.

ei näin.

onneks se joulu jo melkeen meni. ja lunta on tullut, joten kaikki ei ole enää niin mustaa. paitsi mun mieli. mutta se tuskin kirkastuu vielä vuosiin.
kivaa päästä pohjoispohjanmaalle kohta taas. juu. onnea.

olen ainakin oppinut että kaiken voi menettää ihan pienessä hetkessä.

kröhöm. vain etsiäkseni totuutta. kauneudella on hintansa eikä sammaleetkaan nuku talviunia, nehän ovat lumen peitossa. kaulasssasi pitäisi roikkua 32 epäonnistunutta hirttosilmukkaa, että voisit vapisten nousta ylös ja satuttaa pääsi noustessasi ylös kaapinkulmaan, hypätä viidennestä kerroksesta kallioon ja onnistua siinä samalla vielä olemaan huolestuneen ja hyvinvoivan, sellaisen iloisen näköinen.
suuremmalla todennäköisyydellä voisimme tämän kaiken jälkeen nauttia yhdessä kupillisen kuumaa kaakaota ja syödä voideltuja rusinoita, onhan kohta onneksi (huomaa sarkastinen äänenpainoni) JESSEN SYNTTÄRIT!
kaappikelloni tikityksestä huolimatta olen päättänyt kaivaa leivänpaahtimestani tupakanpuruiksi tarkoitettuja kuivuneita ja hyvinrapeita leivänmurusia, sekä keittää kusestani loistavaa, höyryävän kuumaa keittoa. samalla voisin puhdistaa varpaan välini ja antaa sieltä löytyvälle nukalle nimeksi julia. siemenet kun tuppaavat olemaan aina liian vihreitä, ei niistä koskaan tiedä ennenkuin ne nousevat mullasta, ovatko ne mitäkin sukupuolta edustavia rääpäleitä. miksen minäkin voisi tuulettua päänsärystäni ja laahustaa voimattomana kontulan sosiaalitoimiston eteiseen värjöttelemään ja poistamaan maton alta löytyviä nakkuloita unohduksissaan unohdettuja.
siinäpä vasta suunnitelma, se ei kumoa aukkoa vatsassa, eikä päässä.
nyt menen perkele tupakalle, etkä sinä vitussa voi estää sitä, sillä minä en ole siellä. halleluja, jeesus tulee!
(tarjotkaa sille hedelmiä, onhan melkein sunnuntai)

kotona yötä pitkästä aikaa. en nuku vaikka väsyttää. kipeä olo. odotan vaan pelastajaa. osa musta on niin kuollu. haudattu. syvyyksiin. enkä halua ottaa vastuuta mistään yhteiskunnallisesta tai siviilisaatiosta ylipäätään. huulirasvariippuvuuteni on näinäpäivinä tavallistakin todellisempi kaikessa synkkyydessään. ja minä vain liuren ja liuren ja liuren.
seuraaviin elämiin tuntuu olevan niin pitkä matka. kun tätäkin on jäljellä vielä niin monia vuosia. luulisin. sitten joskus taas kun sen aika on saan tuntea sen saman hengen huolenpidon ja uskon parempaan.... jos sitä on. kaipaus. hiljaisuus. kukaan ei huuda minua tänään, en ole kaupattavissa. vaikka joulukin, kaiken kaupallisuudenjuhlapyhä on tulossa. en aio välittää siitä. aion vain selviytyä näistä päivistä, jollain keinolla. vaikka ne ovat vähissä, ja niitä yritetään riistää minulta. taidan pitää kynsin hampain kiinni, mutta voi olla että menetän vielä enemmän... melkein kaiken.
kumpa saisin mielenrauhan, miksei niitä myydä käytettyinä kirpputoreilla, kerrankin olisi rahaa ostaa.
rahat menee vaan korvikkeisiin, se on turhaakin turhempaa.

olen liian väsynyt ja alan ahdistua entistä enemmän. kuka ikinä väitti, että kirjoittaminen helpottaa? se pistää perkele miettimään vain masentavia asianhaaroja ja kallionkielekkeitä.

teen hidasta ja tuskallista kuolemaa päivä päivältä.

kiitos mielenkiinnosta.

ja halauksia niille joilla on ruskeat silmät tänään.

vittu elämä on arvelluttavaa ja omituista toimintaa.