olo on kuin linnulla, lepattelen vaan. sisällä kuplii, myrkynvihreitä ja punaisia liemikeitoskuplia. istun, tekisi mieli riehua, heittää lunta, paiskoa tavaroita, laulaa ja huutaa, syödä kaksi diapamia, juoda kaljaa ja lonkeroa, avata ikkuna ja polttaa sisällä sata tupakkaa. vapaa on, outo olo. en halua olla paha teille, en kenellekkään, mutta taidan tappaa kaikki, kaikki ketä rakastan. niin ei ole hyvä, niin ei ole parempi, mutta sellaista elämä on. pyöreän punaiset verilammikot ja kuristuneet kuolonkätyrit, enhän toki tiennyt että irma olisi unohtanut kumisaappaansa ja keittäisi kahvia painajaisena. vihaan, rakastan, en halua, kuolisin mieluummin, mutta elossa, aina, eikä siitä mihinkään pääse. tappakaa minut nopeasti ja kivuttomasti, vaikka heroiini yliannostuksella, muilla päihteillä, muttei missään tapauksessa räjähteillä. haluan kuolla vaikkei siitä ole apua, koska kuitenki ois saatana vielä pakko hengittää, vaikkei tällä planeetalla, mutta jossain muualla. nälkä, muuten halua syödä, haluan kuihtua, laihtua, olemattomiin. ehkä huomenna on taas itsensä pelastamis päivä, niitäkin on, toisinaan. nyt loopui. kiitti moi.