mä nojaan su käsivarsilles lepää ku oon saanu ne eka arville vetää en tarvitse ketään vaan kuunnella tahtoosi sitten ruudella kauniimmaksi kasvosi rakkaus on ottamista ja antamista kuolet mun vuokseni se on rakkautta ei kauniinpaa kun yhdessä hengensä antaa vesi on kun puna viiniä