IRC-Galleria

Meidän äiti leikataan huomen aamulla. Vaikka leikkaus on aamulla, en luonnolisestikaan varmasti nuku kovin montaa tuntia tänä yönä. Sitä istuu vaan ja tuijottaa eteensä. Vaikka eihän se asiaa helpota, kohdattava on mikä edessä on. Nukkumalla se kävisi helpoiten. Minkäs teet. On kurja olla yksin kun Peterkin on kaukana...

Etäsuhde todellakin on julma... Jos sitä asuisi edes samassa maassa, niin voisi nähdä viikonloppuisin. Mutta toiseen maahan ei lennetäkään ihan joka viikonloppu. Ellei satu olemaan miljunääri. Ja mä en nyt ihan satu olemaan sellainen. *vink*

Olis niin kiva kun vois tehdä ruokaa jollekin joka palais töistä kotiin, joku jolle kertoa päivän kaikki tapahtumat ja sit illalla nukahtaa kivasti vierekkäin. On sitä monta iltaa tullut itkettyä, kun on vaan niin ikävä ja kaikki asiat kasaantuu päälle. Onneks viikko enää...

Äiti menee huomenna sairaalaan ja sit se leikataan keskiviikkona, torstaina tai perjantaina. Siu.

Olin sittenkin Saksassa tässä välissä. Menin 1.2 ja tulin takas vasta 13.2, saatiin olla melkein kaks viikkoa kaksisteen, kun muu perhe oli lomilla Kanarialla. Kyllä sitä olikin lystiä. sillä juuri sillä viikolla oli kaunpungissa monenlaista toimintaa. Ensin mentiin Peterin kanssa keilaamaan, ja tavattiin siellä samalla mein lääkisystäviä. Okei, Peterin kurssilaisia, mutta munkin kavereita. :) Juhlistettiin keilatessa koko opiskelujen viimeistä tenttiä, joka oli viimein ohi!

Viikolla oli jonkilainen vappumeininki päällä, kaupungilla oli karnevaalikulkue ja kaikki oli samaantapaan naurettavia ja kännissä kuin Suomessa vappuna konsanaan. Käytiin myös Syömässä tosi upeassa ravintolassa Mannheimin tv-tornissa, lasku oli yhtä päätähuimaava kuin olivat maisemat ylitse kaupungin!

"Kotona" alkaa olla jo kevät täysissä voimissaan! +12 astetta lämmintä oli jo silloin kun astelin ostoskasseineni pitkin katuja. Aurinko lämmitti suloisesti hiuksia ja ensimmäiset krookukset kurkkivat mullan alta. Peter tulee Suomeen 10.3 ja lentää paria päivää ennen minua takaisin. Minä kiiruhdan perässä 20. päivä, ja vietämme pääsiäisen kaksistaan muiden ollessa vuorostaan Suomessa. Toivottavasti silloin on jo ihanan lämmin kevätsää!

Perjantaina nousen taas lentokoneeseen ja matkaan Heidelbergiin. Viimeksi kun Saaran kanssa menimme sinne, tuntui kuin olisin mennyt kotiin. Outoa... Miksi toiset löytävät kotinsa jostain muualta kuin täältä missä se on aina ennen ollut..?

Peter on lukenut viimeisiin tentteihin ja tenttinyt niitä urakalla Mannheimissa, minä olen tsempannut täältä Suomesta käsin. Perjantaina on viimeinen tentti, ja päästän sitten yhdessä juhlimaan ohitse olevaa luentoaikaa Ulin ja Verenan kanssa.

Ihana viettää 13 päivää Saksassa. Sitten Peter tulee suomeen maaliskuussa ja me lennämme viettämään pääsiäistä yhdessä takaisin Heidelbergiin. Wie süss..

Kuvassa ollaan Universitätsklinikum Mannheimin kahvilassa :)

Joulu meni ja samalla vauhdilla vaihtu uusivuosikin. Vesilahden mökillä oli hupaisaa ja hauskaa! Usein meillä meni aamun tunneille milloin mitäkin leffaa katsellen tai kirjoja lukien tai vaikka saunoen. Peterin kanssa yritettiin ehtiä käymään kaikilla tutuilla jotka meidät kylään kutsuivat. Sen verran tiukkaa teki, että viimeisille kolmelle päivälle ei otettu mitään suunnitelmia, kunhan lorvittiin. :) Ja se onnistui hyvin ja niin me saatiin sitä kortilla ollutta aikaa myös meidän kahdenkeskeiseen oleskeluun.

Tiistai iltana rakas ystäväni kertoi ihania uutisia, hän on kultsinsa kanssa mennyt naimisiin joulukuussa! Sähköpostiini saapui pian ihania, kauniita ja suloisia kuvia herkästä päivästä. Siu vaan rakas ystävä ja sen mies! *vinks*

Peter lähti eilen Saksaan takaisin. Me lennetään Saaran kanssa 16.päivä perässä ja ollaan sunnuntaihin saakka siellä. Sitten tuleekin piiiitkä tauko näkemisessä, kun Peter tulee vasta ekan famulaturin jälkeen tänne. Ja silloin on jo MAALISKUU!! No, pitää vaan lukea kevään pääsykokeisiin, niin eiköhän se aika siinä kulu. Ja onneksi balettitreenit alkaa taas. Kevätkaudella on varmaan sellaiset 3-5 tuntia viikossa. Sehr schön! :)

Vähän vaikeaa on ollut kotiutua taas tänne, kun kaikki sisäiset mallit on vielä Heidelbergin kodossa. Huomenna nään Marikan kanssa kaupungissa ja illalla mennään äitin ja Katrin kanssa Juha Tapion konserttiin. Lauantaina on vuoden ekat treenit 11-12.15 ja sitten suuntaan ostamaan uusia kärkitossuja. (vanhoissa pohjat poikki kaikissa) Että kyllä tässä menoa riittää kuitenniin..

Hyvää uutta vuotta vaan!

Mä melkein ajoin yhden pojan päälle autolla!! Me ajettiin just keskustasta kotiin päin, ja siinä ennen tunnelia jotkut hullut juoksi tien vieressä ja sit yhtäkkiä yks niistä juoks suoraa mun auton eteen ja tein yli. Hätäjarrutus, jarrut pohjaan ja töötti päälle. ABS:t löi jarrulla. Koskakohan tästä järkytyksestä toipuu..

Ikinä ei oo sattunu vastaavaa.

Hupsista, jäi kirjoittamatta sunnuntai päivä, siispä ynnään nämä päivät tähän yhteen. Sunnuntaina kävin ensimmäisessa adventtikirkossa, yksin tällä kertaa Peterin ollessa pelaamassa lentopalloa. Päivällä tehtiin Liisan kanssa kranssi ulko-oveen, ja illalla menimme Peterin kanssa katsomaan Pähkinänsärkijä-balettia Stadhalleen, Venäjän kansallisbaletti oli kiertueella. Tuli aloitettua joulunodotus perinteikkäästi. Illalla täällä oli oikein kova myrsky tuuli, joka jatkui tänään. Vielä sunnuntai-illasta menimme Chrisin luo peli-iltaa viettämään. Oli naurettavan hauskaa pelatessa Graniumia Chrisin, Benen ja Davidin kanssa, Peteristä puhumattakaan! Davidin laulunäytteet olivat parhaita!

Tänään jouluvalmistelut jatkuivat; tein joulukuvaelman yläkerran vuodenaikapöydälle. Tällä kertaa kysessä on seimiasetelma, jossa hahmoja liikutetaan aina lähemmäs tallia, jossa Jeesus-vauva syntyy. Hahomja liikutetaan joka adventi myötä ja sytytetään yksi kynttilä lisää. Teimme Liisan kanssa joulupöydän myös ulkoterassille, siellä se loistaa kauniina kun kynttilät on sytytetty palamaan.

Ilma on ollut siis tuulinen ja myrskyisä, harmaa jouluodotuskeli!

No niin, tänään on joulukuun ensimmäinen, vuonna 2007. Ajattelin että voisin yrittää kertoa jotain täkäläisestä joulunodotuksesta. Tällä viikolla täällä ovat auenneet joulumarkkinat. Olimme jo Mannheimin isolla torilla kirkon kupeessa torstaina. Kierreltiin, tehtiin silmänruoka ostoksia ja Peter osti minulle pipon, kun en vieläkään ollut sellaista hankkinut. Ja juotiin glühweinia yliopistoporukalla.

Tänään oli suunnitelmissa koristella Ludwigshafenin klinikka joulukuntoon. Päivällä pakkauduimme autoon, minä, Peter ja Liisa-äiti ja ajoimme ensin kauppaan, josta pitkällisen pohdinnan jälkeen saimme ostettua kaiken tarvittavan. Klinikalla minä laitoin tähtivalonauhan ikkunalaudalle ja kiinnitin olkitähdet verhoon kiinni. Siitä tuli kuin tähtitaivas, ja jo alkoi joulumieli syttyä. Peter laittoin kuntoon pienen joulukuusen valoineen ja koristeineen ja Liisa asetteli koriste-esineet lautasille ja siirsi joulutähtikukat omille paikoilleen. Siinä penkillä istuskellessani ja tähtitaivastekelettäni katsellessa tuli oikein haikea koti-ikävä, jouluikävä ja ikävä yleensäkin. Ikävä kaikkea joskus ollutta. Mutta samalla oli onnellinen olo, että nyt elämässä on näin, ja kaikki on niin hyvin.

Kaksi viikkoa enään ja sitten tulen Suomeen. Mahtavatkohan kaverit jo odottaa? Saara ainakin, ja Leenu. Niin ja Katri. Ja Roope-koira. Toivottavasti saan sen heti meille kotiin.

Ensiviikolla alan tehdä jouluostoksia. Ehkäpä kaikki ystävät saavat lahjaksi pienet (koska lentolaukun paino on rajallinen), mutta huolella valitus lahjat. Huomenna on ensimmäinen adventti, minä suuntaan aamulla kirkkoon.

Sain just luettua Leena Lehtolaisen kirjan Jonain onnellisena päivänä. Ahmin sen päivässä. Aloitin eilen illalla kymmenen aikaan Peterin mentyä poikien pokeri-iltaan, ja jätin yöksi kesken kello yhden jälkeen. Kahdentoista jälkeen päivällä jatkoin taas ja hetki sitten olin valmis. Se luku-urakka palkittiin, vaikka mieli myllertääkin.

Kirjan alkuosaa värittivät alkoholi ja lapsien huudot kantautuivat korviini. Saivat mieleen eläviä muistoja öistä vuosien takaa ja lähempääkin. Ehkä siksi olin niin ala-maissa kun Peteri tuli kotiin. Nukuin levottomasti ja alitajunnassani käsittelin kirjaa läpi yön. Aamulla kaikki onneksi jo kaikkosi mielestäni.

Toinen osa käsitteli Marjukan selviämistä kaikesta. Avioliitosta, joka oli alun pelastuksen jälkeen muuttunut vankilaksi Juhanin kanssa, lapsista Simon kanssa, toisen kaksospojan kuolemasta. Kaikkien lähimpien kuolemasta. Kaiken sen jälkeen löytyi vahva ihminen, joka rakensi elämänsä uudelleen toisella paikkakunnalla.

Kumpa Marjukka lakkaisi syyttämästä itseään. Jokaisella on oikeus olla onnellinen.
Ja kumpa kaikki saisivat lukea ja mennä lukemastaan ymmälleen.

Tänään on synttärijuhlat, kaunein toppini päälle ja menoks!

Muistuuko mieleen?

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.)
MITEN TAPASIMME? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä?
Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)

Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!