oishan se kiva ku oisin normaali skidi,
mut kaikki vaan ei menny just niiku piti,
isäst ei tietoo ja äiti valehtelee
onneton lapsuus ku joutuu tälläst kattelee,
koska heti alkuu mun elämä raiteilta lähti,
eikä kukaa tajunnu et tää kaikki arvet jätti,
osaks oma syy ku en kehdannu myöntää,
et mut pitäs väkisin psykologille työntää,
kunnes löysin räpin millä pystyin itseni kasata,
vaik mitä tahansa oli mulla vastassa,
koulu kiusattu vanhemmat feidaanu,
mut kuitenkaa ystävist en koskaa erkaannu,
silti vasta tuuli oli kovaa puskenu,
ei ykskää ihminen mua kunnol tuntenu,
ei pystyny kukaa auttaa fiilikset alhaal,
kaikki oli kustu jo alku taivaal,