IRC-Galleria

munki aika kirjottaa jonku asian puolesta,
mä jos kuka tiedän miltä tuntuu nuoresta,
jolle kiusaamiin on koulus arkipäivää,
viis vuotta halusin vaa totuutta väistää,
voin myöntää tän takii itkin monesti,
no tulipaha opittuu miten elämä kovetti,
kokemukset teki miehen alusta miehen,
koulussa huudeltii: "Jimi painukoon tiehen",
sit kysytää onks sul kaikki varmast ookoo,
opettajan kommentit oli vaa et "soo soo",
tän kaiken jälkee pidin asioita sisällä,
ajattelin voisinko muka selvii tästä ikinä,
räpist tuli kipinä aloin purkaa tunteit,
sitä ennen etsin itsestäni vaa puutteit,
pari kaverii kaikki tuntu niin tyhjältä,
vähä niiku talvi eli kurjalta ja kylmältä,

vaik kaikki paha nyt enimmäksee katosi,
vielki sama jannu joka sisälle patosi,
kaiken sen paskan kaikki ne murheet,
täs on selviytyjä joka paikkas omat ruhjeet,x2

tälläst kohtaloo en haluu kellee suoda,
muista pitää niist kii jotka pitää sun puolta,
jätä kaikki vihaajat vaa omaan arvoon,
muaki sattu sisälle vaikkei tullu iskui kasvoo,
silti jouduin tarpoo täs paskas yksin,
tää kaikki sai miettii mitä mä taas tyrin,
mut kävi miten kävi nyt pääs käymää näin,
tein kaikkeni et pystyin kulkee eteenpäin,
se kuka jää paikalleen tulee varmasti kärsii,
mul oli tapa purkaa murheit olematta pääkii,
kirjotin murheet tekstiks sain siitä voimaa,
räppi oli terapiaa mis alko biitti soimaa,
biitin päälle kerroi miten viime päiviin menny,
kaiken syljin mikkii miten olin päivät elelly,
lopuks ajattelin viel avautua kaikesta,
tää oli mun elämää kunnes pääsin pois paineista,