Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin
raskaat askeleet?
Minäkö heille olen
surua tuottanut,
kun vain katselen täältä
kaukaa,
enkä tule vaikka he
odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin
käyvät iltaisin
nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet
hiljaa pois?
Voitko isän olkaa
taputtaa,
ettei niin kumarassa
hän ois?
Kerro heille, Taivaan
Isä,
etten ihan vielä ole
valmis syntymään
maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset
taivassa
niin rakkaita Luojalleen
on,
ettei heitä malttaisi
millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena
ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan
silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa
äidin vatsassa
ja isän vahvat
käsivarret ympärilläni
tuntea.
Ja kun vihdoin
kohtaamme,
löytää tarkoituksensa
pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta
juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana
täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä,
Taivaan Isä,
joko pian pääsen
omaan kotiin?