IRC-Galleria

Aiti ja isa onnistuivat vihdoinkin soittamaan eilen. Eihan siihenkaan mennyt kuin melkein kaksi viikkoa. :D

Vaihtarina oleminen on todella vasyttavaa, ainakin nain aluks. Kaikki energia menee siihen etta yritat ymmartaa ja oppia uutta kielta, etka missaan vaiheessa voi kayttaa omaa aidinkieltas. Suomi-englanti-hostsisko/-aiti/Nick-espanja, espanja-hostsisko/-aiti/Nick-englanti-suomi (ainoot ketka puhuu englantia ja espanjaa on mun hostsisko, -aiti ja vaihtarikaveri Nick), viesti tulee perille pienen mutkan kautta, joka kerta, jos tulee. Tallasta taa on muutama kuukausi, kunnes opin kielen, kai.

Menen nukkumaan joka paiva viimeistaan klo 22.00 koska kauempaa en pysy hereilla. Arkisin on valitettavasti pakko herata jo kuudelta, koska koulut alkaa seittemalta, mutta viikonloppuisin nukun yhteentoista saakka (nukkuisin kauemmin, mutten kehtaa...) ja joka paiva on tapana nukkua tunnin tai parin paivaunet, eli tuhlaan aika paljon aikaa nukkuessa. Niin ja siita saakka kun olen tullut tanne olen nahnyt paljon painajaisia. Olen nahnyt yhta paljon painajaisia taalla ollessani kuin koko elamani aikana. Ei se muuten ole ongelma, mutta se verottaa aikaa nukkumisesta!!

Johanna (toinen suomalainen vaihtari Paraguayssa minun lisakseni) soitti!! Oli ihanaa puhua suomea! ^^

Paraguayssa on tapana kayda suihkussa kolme kertaa paivassa, ma kayn kerran aamuisin. Ehka kesalla sitten useammin... :P