Tapasin sut. Suhun
luotin, suhun rakastuin.
Ensi kertaa elämässäni
tunsin olevani onnellinen,
sun vahvoilla käsivarsilla,
sun pehmeässä sylissä.
Silitit mun posken
untuvaista nukkaa ja
kuiskasit korvaani "sua
rakastan." Sitten paljastui,
et mä olinkin sulle vain
pelkkä lelu, korvike. Roska,
joka lakaistaan maton alle,
pois näkyvistä. Iskit
lasisen ja hauraan sydämeni
tuhansiksi sirpaleiksi.
Lähdit elämästäni sanaa
sanomatta, jättäen jälkeesi
vain suunnattoman kaipuun.
Muistelen yhä yhteistä
aikaamme, missä ovat nyt
nämä onnen hetket?