IRC-Galleria

hohhoi. otin sitten ihan pari vain lauantaina... mukavaa oli, kertakaikkisesti. miia oli eksynyt iisalaamen isäntiä kahtelemaan ja huippua oli nähdä pitkästä aikaa. baarista kotiin pääsemisen jäläkeen ravasin rappukäytävässä edestakaisin, kun luulin, että artturi oli livahtanut ovesta ulos. kämppä on liian iso tai me olimme liian humalassa, mutta se kissa onnistui katoamaan niin täydellisesti hetkeksi. ja sitten löytyi keittiön pöydän alta, jossa väitti olleensa koko ajan. pyh... :) sunnuntai menikin ihan vain oksentaessa. söin erilaisia ruokia, jotka sitten välittömästi kävin oksentamassa. tämän kaiken oksentelun jälkeen tulin seuraavaan tulokseen: aamiasmurot ovat huonoa ruokaa, jos meinaa vielä oksentaa. ne jumiutuu sellaiseksi sementin kaltaiseksi mössöksi, joka ei meinaa tulla ylös ja suusta se ei lennä normaalin oksennuksen kaltaisesti voimalla pönttöön vaan jää nieluun pyörimään ja sen joutuu itse omilla haurailla voimillaan sylkemään helevettiin. tai mihin nyt ikinä onkaan oksentamassa. myöskään jugurtti ei ole hyvä. se vaan maistuu kertakaikkisen karmealle, kun se tulee uudelleen suuhun. ja sen katku jää nenään tunneiksi. mutta salaatti on huippua oksentaa. se tomaatti-kurkku-salaatti-söherö oli liikuttavan kaunista. kirjava oksennus, jossa kaikki värit olivat kohdallaan. :) ihana! ....niin....
kuten huomaamme, olen tainnuttanut muutaman aivosolun viinalla. taas.