aloittelin tämän helvetillisen luovuuteni jo viime yönä. käteen koski ihan älyttömästi sen eilisen kaatumisen jäljiltä, joten otin särkylääkkeen. kannatti. näin ihan hirveitä painajaisia. välillä täällä kämpässä oli vihaisia ja haukkuvia koiria, kerran sängyn alla oli ruttoon kuolleita ihmisiä ja viimeinen herätys oli, kun heräsin omaan huutooni, kun kämpän ovi muka aukesi ja minun piti hyökätä karjuen sisään pyrkivän mustiin pukeutuneen miehen kimppuun. hyökkäsin siis todellisuudessa kamalasti huutaen topia kohti, joka nukkui ihan rauhallisesti. alan olla vaarallinen unissani... :) nerokasta. ja koko ajan kuului puhetta ja hyi olokoon. toinen vaihtoehto on, että kun värjäsin eilen hiukset, niin se väri on imeytynyt aivoihini. ;) tai sitten vain olen seonnut lopullisesti.
käsi on siis ihan hirveän kipeä. kannatti ehdottomasti kaatua. se oli nokkelinta ehkä ikinä.