ainahan se perjantaisin tahtoo neuman päässä laulaa. ei varmaan ihan kaikilla, mutta useimmalla. tai, jos ei useimmalla, ni ainakin muutamalla. ja jos ei muutamalla, niin jollakulla ainakin. vai en kai minä nyt oo ainut???
unessani olin kaikista pöljimpien ihmisten kanssa (joita en oikeasti edes kunnolla tunne, joten arvioni ei ole missään suhteessa objektiivinen) festareilla. olimme samassa hotellissa ja toiset eivät puhuneet minulle mitään. en tiedä johtuiko tämä sitten siitä, että minulla oli koko festareiden ajan jalassa sellaiset hirveän isot karhun tassuja muistuttavat tossut. ne oli niin korkeat, että ylsivät polviin saakka ja ainakin puolitoista metriä pitkät. oli ne kyllä hienot.
olen vähän uhrannut ajatuksiani sille, että kun se koulu alkaa, niin siellähän oletettavasti esitellään itsemme useille eri ihmisille, useita eri kertoja. ja ihmisellähän pitäisi olla harrastuksia. niin pitäisi. no mitähän minä sitten voin sanoa harrastavani. ainoa, mikä kuullosti järkevältä oli "googlettaminen". sitähän minä harrastan aika paljon. jos sanoo harrastuksekseen "eläimet", kuullostaa se aika sairaalta. ja miten minä sitä paitsi harrastan eläimiä? en mitenkään. no, keikoilla käyminen voisi olla harrastus, koska sitä on pakko harrastaa, jos asuu täällä hyljättyjen sielujen kaupungissa. kun siihen keikkaan uhrautuu monta päivää jo matkoihin, jos sattuu olemaan pitkospuut poikki. lukeminen on hyvä harraste, mutta sen sanoo harrastuksekseen kaikki vaikka eivät lukisikaan kuin viikonlopun ilta-sanomista sarjikset. ehkä myös jalkailu. sellainen harrastus oli vuoden -45 pikkujättiläisessä. ja sitä minä harrastan. en sitten kyllä yhtään mitään muuta.
"hei. minä oon pia. asun iisalmessa. harrastan googlettamista, keikoilla käyntiä ja jalkailua." saan taatusti tuhansia ystäviä. kaikki haluavat viettää aikaansa googlettavan jalkailijan kanssa. :)
ja niin, minkä helevetin takia minä tämmöistä edes mietin?!