viimeisia hetkia viedaan coutancen pyllyreiassa... huomenna aamulla matka parriisiin, hipsii. ja se onkin jo askeleen lahempana suomea ja kotia.olen iloinen kuin vartaasta karannut sika.
seuraavan kerran varmaan palajan gallerian ihmeelliseen maailmaan sunnuntaina, kun oon jo sonnnkajarven saloilla ja nauttimassa aeteen notkuvista ruokapoydista...
melkein tunsin haikeutta tanaan pienessa todistusten jako tilaisuudessa, mutta paino sanalla melkein... on taa nyt hetkeksi tarpeeksi matkustelua, ihana paasta ommaan koettiin ja kaikkia rakkaitakakkaita puristelemaan pitkasta aikaa. he ovat varmaan totella onnellisia moisesta kohtelusta. ;)
van eikohan tassa, palaillaan ja morjestellaan.