IRC-Galleria

kun joku kuolee, ei ole enää mitään sanottavaa eikä annettavaa. ei voi muuta kuin pidellä varovasti haihtuvaista olemusta ja päästää sitten menemään.

koskaan kaikki ei vain yhtäkkiä paljastu, ei tule siistiä ja täydellistä selitystä miksi näin kävi, miksi jokin loppuu ja kuka itse on ja miksi. kaikki haluavat selityksen, mutta sitä ei ole. se muotoutuu paloittain ja ihmiset asettelevat paloja yhteen minne ne ikinä tuntuvat sopivan. loppuun päästyään he nostavat itsensä ilmaan, mutta edelleen näkyy aukkoja ja he ovat räsynukkeja, tekaistuja, epätäydellisiä.

sieltä ei koskaan palaa, ei täysin. aina on outo etäisyys itsensä ja tapaamiensa ihmisten välillä, muuri, ohut kuin peilin lasi. peilimaasta ei palaa täysin, on seistävä loppuikänsä toinen jalka tässä ja ja toinen toisessa maailmassa, jossa kaikki on ylösalaisin, nurikurista ja surullista.

_ellulta_