IRC-Galleria

Katselin tässä tuota omaa ikää, tällä hetkellä se näyttää julmasti 22,94v. Vasta äskenhän se oli 16 ja olin muuttanut Savonlinnaan, ekaan omaan asuntoon. Nyt siitä on jo ikuisuus. Miten se aika onkin voinut mennä noin nopeasti? Kummityttökin täyttää kohta 3-vuotta, eikä kestä kauaakaan kun se menee jo kouluun. Mie oon 20-vuotta vanhempi, kuin kummityttö.. Kamalaa ajatella, että on 20-vuotta vanhempi kuin joku muu. Kissakin on jo 7-vuotta vanha, kohta voi kai alkaakkin suunnitella rollaattorin ostoa..

Voi vitun aamuradion lähetykset. Olen nyt vakuuttunut miksi aamuisin soitetaan niin paskaa musiikkia. Sen on pakko johtua kostonhalusta ja vahingonilosta. Kyllä miutakin vituttais olla niin aikaseen duunissa, mutta kuka rehellisesti haluaa kuulla aamulla klo. 6.00 Mikko Alataloa "Mä maalaispoika oon" rallatusta, ja luoda sen vittumaisen mielikuvan niistä televisioruudun kokoisista silmälaseista?! Pientä rajaa.. Niin ja se merisää, ei tarttee enää ees sanoa mitään, ihan oikeesti nyt.

Nyt tiedän paikkani, se on minulle osoitettu suoraan. Tiedän mitkä asiat tulevat ennen minua ja jälkeeni. Tiedän myös miten minun pitäisi toimia, mutta en silti saa mitään aikaiseksi. Uravalinnat edottomasti oikeita, epäilys poistunut siltä osin. Epävarma tulevaisuus huolettaa. Entä jos en haluakkaan tätä?

Vituttaa. Alan epäillä, että kukaan ihminen ei ajattele ku itseään. Aina se oma perse tulee ensin, lähimmäisenrakkaus ei ole enää kuin kasa kirjaimia, ja luku raamatussa. Ketään ei kiinnosta mitä sinulle oikeasti kuuluu. Oma hyvä olo, se tulee aina ensin, enkä enää tiedä olenko itse yhtään sen parempi. Tänää alko järkkärikurssi, huomenna aamulla se jatkuu. Taas menee koko vk.loppu muuhun kun siihen mihin ajan haluaisi oikeasti käyttää. Oma valinta - totta. Mitään et saa ilmaiseksi, hinta minkä joudut maksamaan on välillä liian kova. Ei osaa enää valita haluaako tätä alaa oikeasti tehdä. Jos joskus saisi yhden vapaan vk.lopun, ilman, että siinä menettää rahaa olisi ihanaa, mutta tällä alalla se ei tule toteutumaan. Elämä on täynnä valintoja, jotkut niistä eivät vain aina ole oikeita, toivottavasti en ole hukassa.

Iltavuorossa Luodissa, mikäs siinä. Iha ok ilta. Baarin tytöt oli juopottelemassa. Huomenna ois sitten aamuvuoro. Pitäs mennä nukkumaan, mut ei vaan väsytä.. Pää on varmaan yhtä tyhjä kun Matti Nykäsellä, ja jalat yhtä mustelmilla ku Mervi Tapolan naama.
Turhaan ei viittis mennä sänkyyn pyörimään, siinä vaas tuskastuu. Töllöstähän ei mitään enää tuu ja tää vitun mokkula nettikin pätkäsee varmaan kohta. Noh, jos sitä huomen töitten jälkeen maistais vaikka vähän punaviiniä..

Koht pitäs lähtee, saa taas lisää mustetta kehoon. Tätäkin kuvaa tullu mietittyä jo useampi vuosi, ja nyt vasta sen saa aikaiseksi.. Hetki kipua, ja loppuaika onnellisuutta :) Kerran käyny tän jo läpi, ja silti se jännittää, kummallista. Seuraava kuvakin on jo mietitty valmiiksi, on se kumma riippuvuuden aiheuttaja - ihmiset on omituisia.

Jotkut aamut vaan on hyviä, vaikka kello soi ja väsyttää. Avaat silmät ja katsot viereesi ja kaikki se vittuuntuneisuus häviää. Lähdet keittämään kahvia, vaikka sinun ei tarvitse mennä minnekkään. Käperryt vielä hetkeksi peiton sisään lämpimään ja katsot kuinka uninen kasa vieressäsi heräilee. Kahvin tuoksu kiertää ympäri asuntoa, nouset ja haet kupillisen. Parvekkeelle, aamun ensimmäinen rööki ja kahvia, katselet kuinka aurinko nousee laiskasti naaruritalon takaa ja värjää puut punaiseksi.

Välillä tapaat sellaisen ihmisen, kenen seurassa tuntuu, että kaikki maailman murheet haihtuu. Huolet häviää, vaikka vain pieneksi hetkeksi. Se on ihana tunne olla rauhassa, ilman tuskaa ja kipua. Saat hetken hengähtää, ja siinä hetkessä on ikuisuus.

En muista millon viimeksi, oisin ollut näin hyvällä tuulella. Tänään oli hyvä päivä herätä :) Hymy korvissa eikä suotta..
Tänään tapahtuu hyviä asioita, niin sen on pakko olla. Tänään mennään Minnan kanssa hoitamaan asioita, mitkä toivon mukaan helpottaa tulevaisuutta.
Tänään on myös työhaastattelu, eli jospa tämä elämä alkais taas hymyillä. Se ettei oo ollu koht kolmeen viikkoon kun yks työpaikka on raastanu tosi paljon miuta. On tullu juotua ihan liikaa, ja märehdittyä itsesäälissä. Huolehdittu et miten saa laskut maksettua, mut jos nyt olis hetken ilman huolia. Antais kerrankin itselleen luvan olla onnellinen, ja hymyilis vastaantulijoille.

No kelalta tuli postia; ette ole oikeutettu asumistukeen! Syynä liian hyvät tulot. Painat niska limassa töitä kahessa eri baarissa. Tili tulee, maksat vuokran ja laskut, käteen jää kuitteja ja kasa paskaa!! Vittu kiitos Suomi. Samanverran jäis kuukaudessa käyttörahaa, kun ei tekis mitään, elelis vaa sossun tuilla. Meet töihi ja sinua rangaistaan. Hyvillä fiiliksillä iltavuoroon antamaan juopoille niiden tämänpäivän annos. Rehellinen työ ei kannata.

Kenet sinä haluat tappaa, kenet syleillä hengilä, kuka sinut heräättää henkiin, kuka hautasi lämmittää?
Kenen köyden väännät kaulasi ympärille. Sinä olet se, köysi jota ei saa vetää enää kireämmälle, veitsi minun kaulallani. Silti en halua uskoa, sillä kukaan ei puhu enää nykyään totta. Kukaan ei kerro sinulle totuutta. Yksin saat sitä miettiä, ja huomaat mikä on oikein ja järkevää, silloin kun se on liian myöhäistä.