IRC-Galleria

Kuinka moni täällä jääkään niin yksin/
kuinka moni täällä on niin onneton/
Ei ole ystävää, ei ole olkapäätä/
ei mitään mihin tukea itseään/
Niin paljon on elämä täynnä kaikkea/
niin paljon ettei sitä voi ymmärtää/
Kuitenkaan sitä ei voi saavuttaa/
ei edes omaa onnea/
jos se on hukassa/
Kuinka moni täällä jääkään meistä yksin/
kuinka monella ei ole ystävää/
Ilman ystävää/
ilman sinua/
elämä on tyhjää/
niin kovin tyhjää
sitä ei yksin voi ymmärtää.

Särkyneet kyyneleet/
pirstaleet leväällään/
Silmien kosteus/
kylmyys/
Herkkyys elämään paleltaa/
kyyneleet jäätyneet särkyneet/
Silmät ummessa kuljen/
jäinen harso edessäni/
Putoan polvilleni, etsin kaiken/
etsin pirstaleet jotka sulaneet on jo pois/
Löytää en niitä voi edes itkien/
lisää niitä aikaan vain saan/
ne ikuisesti hävinneet/
Uudet kyyneleet osaan säilyttää/
en hukkaa niitä/
niissä on niin paljon muistoja.

Sängyssä itkien/
elämääni miettien/
Kaikkea muutakin/
mutta elämä on sekaisin/
tai tunteet jotka ovat elämäni/
Elämäni kovat tunteet pomppaavat esiin/
ja kahlitsevat minut sänkyyn ketjuillaan/
Jos yritän rimpuilla irti/
ketjut vain iskevät lujemmin kiinni/
samalla satuttaen minua/
Tarvitsen pelastajan/
auttajan joka auttaa minut irti niistä ketjuista/
ottaa syliin ja lohoruttaa.

Halasin sinua/
halasin sinua käteni ympärilläsi/
Vartalosi painautui vasten minua/
en tiennyt uskaltaisinko tehdä sen/
Et estellyt/
painoin huuleni huuliasi vasten ja annoin sen tapahtua kuin luonnostaan/
Lämmin suudelmasi värisytti kehoani/
tunsin kuinka jalkani muuttuivat veteliksi/
Aivan kuin olisi taju menossa/
Selvisin kuitenkin/
odotan seuraavaa kertaa!

Katsoin hetken aikaa silmiisi/
painoin pääni rintaasi vasten ja olin hiljaa/
En sanonut sanaakaan/
kuuntelin vain sinua/
Nostin päätäni ylös ja hymyilin sinulle/
sinun kauniit silmäsi katsoivat edelleen minua
Sydämeni sykkii/
se hetki oli niin kaunis/
En halunnut nousta pois/
kuitenkin minun oli pakko/
Oli pakko lähteä mutta vain hetkeksi/
Suljin silmäni ja olin poissa, unelmissani/
omissa mietteissäni.

katselen jalkojen liikkeitä/
poistumissuuntaista kulkua vain/
Itken, hetki hetkeltä hieman vähemmän/
tuntuu aina siltä kun olisin ikuisesti yksin/
tässä kylmässä ja ankarassa maailmassa/
Olen paljon yksinäisempi kuin ne sanat/
jotka lausuin vain kylmään syksyiseen viimeiseen tuulahdukseen/
Toivoakseni jotain jota minulle ei ole olemassa/
Ilmeettömät silmät katsovat vain minua hyvin ankarasti/
En sano yhtään mitään/
Enkä paljasta kenellekkään yhtään mitään/
Lyön pääni pöytään ja lakkaan hengittämästä vain hetkellisesti/
toivottavasti jonkun katse kohtaa minut/
ja pelastaa siitä yksinäisyyden ja kylmyyden tuskasta pois/
jota olen saanut kärsiä liian kauan jo/
Antaa tilalle ilon ja aidon rakkauden tunteen/
jota koskaan en saanut tuntea niin hyvin kuin/
yksinäisyyden ja surun tunteen sain tuntea/
Hän on tukena kohdatessa kaikki vaikeudet ja ilot/
antaa suurta iloa ja rakkautta minulle/
jotta en tuntisi enää koskaan surua ja yksinäisyyttä/
Eikä hän koskaan halua päästää irti minusta millään hinnalla/
Tuo minulle täyden rakkauden ja onnen jota olen kaivannut niin kauan/
jonka saan tuntea koko loppu elämäni ajan onnellisuuden tunteen.

Hiljainen ilta/
ja katu tyhjä/
Vain soran rapina takanani kuuluu/
kaadun maahan polvilleni/
Yksinäinen kyynel/
sinä et olekaan siinä enää/
Ikuisen ystävyyden lupaus/
yhtä tyhjän kanssa/
Sainkin vain huomata kylmässä syksyisessä ilmassa/
että olen aivan yksin tässä syksyisessä maailmassa/
Et puhunut minulle enää koskaan mitään/
miettein vain olenko täysin täyttä ilmaa.

Ilo tapas surun ja kysyi näin/
Miksi kävelet aina noin allapäin?/
Mikset kertoisi hauskoja juttuja/
ja tapaisi vanhoja tuttuja?/
olen käytökseesi kyllästynyt/
On jokaisella tunteella paikkansa oma/
On viha ja kateus ja rakkauskin soma./
Emme osaamme vaihtaa voi keskenämme/
Emme lähteä voi, siis jäämme tänne/
Niin käveli suru taas allapäin/
Ja ilo ihmettelemään jäi/
On tunteilla paikka myös sydämessä/
On jokainen paikalla/
Voimme valita vain mikä pinnassa on/
Voimme valita tunteiden kohtalon itse.>