IRC-Galleria

maanantaina aamulla ku heräsin, Jyrsiksellä ei ollu ollenkaan nälkä, ei heinä maistunu vaikka yleensä poitsu on kauhee syöppö. Hälytyskellot rupes siinä vaihees soimaan mun päässä.. Siivosin Jyrsiksen häkin ja aloitin ähky-hoidon.
Puoli kahdelta lähdin saattelemaan mun miestä essolle ja olin takas himas kahden jälkeen. Mutsi oli ollu Jyrsiksen seurana..
Hoitoihin kuului ruokaöljyn syöttäminen, runsas liikkuminen ja vatsan hieronta.. Ku kävelin himaan, mietin et annan pojalle pari tuntia armonaikaa.. Ellei sit rupee tuloksia syntymään, olis enää kyseessä viimenen piikki.
Raivokkaista hoitoyrityksistä huolimatta Jyrsiksen tila vain huononi, poika rupes olemaan jotenki jäykempi ja pääkarvat rupes olemaan jo pöhöllä.. Mutsiki lähti himaan, ku huomas et pystyin itse antamaan ruokaöljyä Jyrsiksen suupieliin, pojalla ei ollu enää voimia pistää vastaan.
11 Jälkeen olin siivonnu häkin, kello läheni kolmea.. Ei ollut pojan vatsa toiminu yhtään.. Kummallinen sinertävä väri oli ilmestyny pojan pupilleihin, tiedä sit mitä se tarkoitti.
Kolmen maissa lopetin hoidot ja soitin itku kurkus mutsille et se soittaa eläinlääkärille varatakseen ajan viimeistä piikkiä varten.
Ku olin päätökseni tehny, en muuta tehny ku kävin useasti tupakalla ja vain itkin hysteerisesti.... Kaiken lisäksi eläinlääkäriä ei saatu kiinni, joten mutsi kävi naapurinsedän luona pyytämäs apua. Kyseinen mieshenkilö haki Jyrsiksen pois. Selitin ensin mikä oli homman nimi ja sanoin, etten jää odottamaan sitä kipushokkia, jonka Jyrsis sais ennen poismenoaan.. Oon muutaman kerran kokenu nenäni edessä kanin kipushokissa ja se ei ole mitään kivaa katseltavaa. Halusin säästää Jyrsiksen siltä. Kyseinen setä lupas hoitaa homman todella nopeasti ja hyvästelin Jyrsiksen..
Jyrsis on haudattu vanhempien takapihalle. Suurin suru on helpottanu, vaikka välillä meinaa olla itku kurkus, niinku juuri nyt..
En löydä sanoja kuvailemaan Jyrsistä.. Poika oli mulla kuukautta vailla kaks vuotta, eikä se saanu elää ku 2 vuotta, kuukauden ja yhden päivän. Jyrsis ei ollu pelkästään komea monen kasvattamani kanin isukki. Sinä päivänä menetin ystävän, joka oli lähes kahdessa vuodessa tullu todella rakkaaks mulle. Ei ystävää voi millään korvata. Tuntuu ku olis oman lapsen menettäny.
Elämä osaa välillä olla todella epäreilu.. Tottakai tein rakkaan ystäväni terveyden eteen kaikkeni, mut aina se ei riitä. Joskus on osattava olla olematta itserakas. Jos eläimestään todella välittää aidosti, on osattava päästää irti ja antaa sille viimeinen palvelu, vaikka se tuntuu kuinka pahalta..
Mulla oli suunnitelmia pojan varalle. Nemon mukulat täytti eilen kolme viikkoa ja niiden vieroituksen jälkeen Jyrsis ja Nemo olis laitettu samaan häkkiin, ne on vauveleista asti ollu ku paita ja peppu.. Nyt voi vain enää muistella yhteisiä hetkiä. viimekin kesänä istuin Jyrsiksen kanssa paljon ulkona. Ei poikaa tarvinnu edes pitää kiinni, ku se pysyi muutenki hyvin mun rappusilla..
Jyrsiksen myötä ihastuin kunnolla kääpiöluppiksiin, ehkä saatan vielä joskus hankkia sellaisen, mut tällä hetkellä mulle riittää ne kuus kania jotka mulla on. yks niistä lähtee mutsille parin kuukauden ikäisenä eli mulle jää viisi kania. Eiköhän se ole ihan sopiva määrä. Sentään Jyrsiksestä jäi muistot, kuvat, jälkikasvua ja sukulaispoika.
Ja eiköhän aika paranna haavat, vaikka ikävä jääkin.... <3

viime keskiviikkona Nemo sai jälkikasvua. ennen vkl ku tsiikailin näin vain yhden vauvan. eilen ku katoin oliki kolme. kaks mustankirjavaa ja yks valkoinen. Nimet jo valmiina paitsi toiselle kirjavalle..

lääk. saneluja
- Tällä hetkellä ei kipua peräaukossa eikä ulosteissa.
- saa fysioterapeuttia kerran viikossa kotona.
- todettu haava vasemmassa kulmakarvassa.
- kipua kipsissä ei juurikaan ole ollut.
- näyte tulee virtsasta pöydälleni
- joidenkin koirien nuoleminen aiheuttaa näppylöitä ihoon, mutta ei oman koiran.
- tänään taas huimailua ja nimen omaan jalkeilla ollessa kaatuilua.
- ainakin 2 päivää päässä soinut tango kohtalon. nyt tuskastunut niin päässä
soivaan musiikkiin, että yrittänyt itse murhaa.
- potilas kertoo, että veri ollut punaista jo pari päivää.
- tänä aamuna potilas mennyt vessaan. tuolloin tullut kumma tunne siitä, että
ollut siellä aikaisemminkin.
- omatoimisesti noin 10 tuntia sitten pahoinpidelty.
- potilas autonkuljettaja, muuten terve.
- huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.
- lyönyt päänsä ja ottanut siihen 18kpl 800mg:n tabletteja ja viinaa. Alcometer 2.8
promillea. päätä särkee yhä.
- talvella ollut uimassa avanteessa.
- potilas kertoo, että puoliso hyppinyt rintakehän päällä potilaan maatessa lattialla
mahallaan.
- esitiedot: potilas ei suostu antamaan.
- tulosyy: kaatunut, oikea nilkka humalassa.
- tulosyy: ei ole syönyt kolmeen viikkoon mitään. päivässä noin 20 pulloa olutta. oluen
katsoo olevan ainoa itselleen sopiva ravinto. alkoholinkäytön kieltää kokonaan.
- oikea kylki tippunut hevosen selästä maanantaina.
- molemmissa lonkissa totaaliproteesit, muuten ei säännöllistä lääkitystä.
- potilaan purema tuntuu tavalliselta.
- yleistila hyvä. tällä hetkellä vainaa.
- makaa kukkakaupan edessä ja kouristelee.
- runsaasti pieniä elukoita ympäri kehoa.
- kirurgi virtanen käy painamassa potilasta.
- jatkosuunnitelmat ja johdon päätökset.
- nyt osastolla paikkatilapulanne.
- potilaalla siis rintaperäkehäinen kipu.
- ulosteissa ei ole ollut.


en mä enempää jaksa kopsaa, ens kerral viel lisää..

lääkärien saneluja
-sydämestä normaalit sivuäänet, ei sydänäänia.
-kotitilalla tehty sukupuolenvaihdos, joten työt vähenemässä.
- käyttää molempia käsineitä.
- potilas lopetetaan kortisoniannoksella muutaman päivän päästä.
- saanut stesolid 5mg ja laennut.
- kesäkuussa -97 tarkoitus leikata vasen lonkka proteesilla.
- oikea ylä- ja alaraaja olleet luonnottamassa, jäykässä asennossa silmälasit lentäneinä.
- potilaan kädet noin 20cm lattiasta, koska tauti on uusi, diagnoosi tulee tutkittavalle näyttäytymään yhden viikon kuluttua.
- ollut huonoa ruokahaluuttomuutta koko ajan.
- saanut yksivuotiaaksi asti rnitaa, sitten munaa.
- potilas kertoo myöskin että hrttämisen jälkeen tuli erittäin kipeäksi.
- potilas kotoisin vantaalta, ei muuta vikaa.
- varsinkin aamusin ammut hankalia.
- toukokuun alussa potilaalle tullut tajuttomuuskohtauksia vasemman suupielen
roikkumisen takia.
- perussairautena verenpainelääkitys


ens kerralla varmaan jaksan kirjottaa noita enemmän. =)

eilen aamulla yhdeksän jälkeen heräsin ilosena toiseen työharjottelupäivään, kunnes huomasin et tiuhti ei syö ollenkaan. Kokeilin pojan vatsaa ja kani vastas siihen ääntelemällä hädissään/tuskissaan. Kyytiä en tietenkään saanu järjestetyks eläinlääkärille menoa varten, joten oli aika kusiset paikat. Soitettiin kuitenki eläinlääkärille, joka neuvoi miten ähkyyn voi kotikonstein yrittää vaikuttaa.
Tuumasta toimeen! Ensin tiuhti sai jonkin verran ruokaöljyä, jota siveltiin mutsin kans pojan suun ympärille, kun mikään muu keino ei tepsiny. Sit välillä hain kaupasta ananas-juomaa, jota blandasin veteen ja laitoin tiuhdille häkkiin, mut eihän se sille kelvannu. Ihme, sillä otettiin ruoat ja vesi pois, sillä se pahentaa ähkyä entisestään. Toisaalta tuskin kanit yleensäkää ananaksesta pitää, mene ja tiedä..
Välillä poika pääsi lattialle ja pikku hiljaa oltiin voiton puolella. Vihdoin tiuhdin vatsa rupes kunnolla toimimaan ja olin kuolla ilosta. En sit menny töihin, kun en uskaltanu jättää tiuhtia yksin. Neljään mennessä ruokaöljyn ja runsaan liikunnan takia poika oli jo niin hyvällä mallilla, että sille uskalsi antaa ruokaa ja vettä. Selvittiin siis säikähdyksellä. Aina ei niin välttämättä käy..
Tamsulla ja tiuhdilla on niin runsas karvanajo(lähtö), niin voi olla,että karvatupsut olis tukkinu tiuhdin suolistoa, tai sit kyseessä todella oli ähky.. Tai molempia. Eipä sen enää väliä, tärkeintä on et tiuhti jakselee hyvin. En olis halunnu menettää sitä adhd-penikkaa.

ei brantskutalallaa mikä pvä ollu..
Tänään vein mun kaks kymmen-kuista poika kania (tamsu & Tiuhti) kastroitavaks. Ei niin ku suinkaan ollu hermostunu olo ku ikinä ei voi olla varma mitä tapahtuu, et kuolema ei oo poissuljettu juttu... hyvin leikkaukset meni vaikka oli mennä järki ja hermot moneen kertaan odoteltaessa.
Ku päästiin himaan, pojat rupes siitä sit pikku hiljaa liikkumaan ja voitiin laittaa ne häkkiin. Rupesivat hyvin syömään joten uskalsin jättää ne yksinään. En voi sanoin kuvailla miten helpottunu oon et kaikki meni hyvin. En tiedä mitä olisin tehny jos jompi kumpi olis menehtyny.. En vain halua menettää elukoitani, on ne sen verran tärkeitä. Onneks ei hetkeen tarvi tuollaisia juttuja olla.. Voi huh huh, ei muuta voi sanoa.......

kaikille!!!

ei enää koulua tänä vuonna. eikä kokeita =) mikäs sen parempaa.

pian on joulu!

ja minä kysyin kuinka sinä jaksat..... kuinka jaksat jatkaa näin..
sanoin jos kerran tähänkin asti miksei myös tästä eteenpäin...
enpä vain enää