IRC-Galleria

People makes me sick. So sick.

Syvimmät osaanottoni niille joita tämän päivän tapahtumat koskivat.


Mutta te kaikki muut........
mikä teihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?
typeryys on kulumattomin luonnonvaramme, ja tekopyhyys seuraa hyvänä kakkosena perässä.
katsokaa peiliin, ja jos ette mitään mistään ymmärrä älkää kertoko sitä muille.

Kerron nyt julkisesti että; mä en halua yhtään vitun mesekukkasta, tekstiviestiä jne. mikä liittyy tän päivän, tai siis, keskiviikon tapahtumiin. Ja ei, mä en aio sytyttää yhtään kynttilää. Jos tapahtuma olis liittyny henkilökohtaisesti muhun tai lähipiiriini, asia olisi eri.

Ja te, pissaliisat, draamakuninkaaliset ja kaikki muut jonnin joutavat; kasvakaa aikuisiksi älkää isoiksi.
avatkaa silmänne ja jos oikeasti välitätte lopettakaa puhelinoperaattoreiden tukeminen typerillä viesteillänne. Miksi mun pitäis todistella kaikille kanssakulkijoille että tapahtuma oli väärin ja että olen pahoillani läheisensä menettäneiden puolesta? Se on itsestään selvyys, ja pitäisi olla teillekkin.

Se mitä tapahtu oli väistämätöntä, ja erittäin ennaltaehkäistävissä. keskittäkää energianne siihen ettei tätä tapahtus uudestaan.
Jos kovasti tekee mieli viestejä lähetellä, kerätkää kolehti ja lahjottakaa tuotto mielenterveyspuolelle.
Sinne saatettas saada muutama asiakaspaikka lisää, vai mitä?

Yhden kuolema on tragedia, tuhannen kuolema on tilasto.

(http://www.riemurasia.net/kaatopaikka/go.php?id=7919, kurkatkaa niin näette mitä tän tunarin päässä liikku)

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.
Sit kopioi omaan päiväkirjaa jos oot sanonu moi...

Mä pyysin sua,
laula mulle
laulu enkelten.

Lailla taivaan,
näytä mulle
sisin sininen.

Pidä kii,
älä päästä
irti milloinkaan.

Hetken pienen,
anna kuulua
sun maailmaan.

Katso mua,
kerro miksi
linnut vaeltaa.

Lailla pilven,
kauas pois
nekin katoaa.

Tiedän sen
lähdet myös,
yksin tähän jään.

Läpi kyyneleen
mä anon,
silmäs vielä nään.

Ole kiltti,
pyydän sua,
älä unohda.

Lailla muiden
älä ikuisuuteen katoa.

Kauas karkaa aika,
hetki ohikiitävä.

Arvaan, kyllä,
kohta sunkin
on jo mentävä.

Vielä kerran,
paina huules kiinni
hiuksiin mun.

Tunnen,
lailla kuolleen kukan
muuten lakastun.

Pilvet valkeat,
nuo suuret
haavehattarat.

Saattavat sut matkaan,
minne jalkas kulkevat.

Ymmärrän,
sä et voi jäädä
luoksein milloinkaan.

Sielu kulkurin,
kun ei ois,
mä toivon vaan.

Nyt mene jo,
mä en tahdo
enää rakastaa.

sydäntäni pientä,
enää kauaa satuttaa.

Pidä huoli itsestäsi,
mäkin yritän,
pitää huolen siitä
että susta selviän.

Kiitos sulle
rakkain,
kun kerran olit mun.

Muistot kauniit sain,
öisin niihin tarraudun.

Huomenna
kun herään,
ja katson taivaan sineen.

Vielä kosketukses tunnen,
en muista
pois sun menneen.

Sun laulus oli kaunein,
sävel suloisin.
Hetket kesähelteiset,
laulut enkelten.

Tänä hämmennyksestä hämmennykseen
ajelehtivana yönä
en löydä vieraita mantereita,
en kesytä villejä eläimiä,
en laske uhman kruunu päässäni
verkkojani myrskyyn

Niin kuin lempeät laineet
koskettavat rannan arkaa otsaa,
niin minä toivon
että joku minuakin

Että olisin
hiljainen ranta
johon laine varoen saapuu


- Tommy Tabermann

no pakko se on kuitenkin lisätä.

Mieti jos et kopioi ja kuoletki, siinä voit sit vaan ittees syyttää urpo.

Sinä joka luet tätä, jos et kopioi tätä omaan päiväkirjaasi niin kuolet ensi viikon torstaina.

Älä koskaan anna periksi. Mutta jos tapa, jolla
päämäärääsi pyrit, ei kerta kaikkiaan ole oikea,
vaihda sitä.

Raja periksi antamattomuuden ja jääräpäisyyden
välillä on ohut ja epäselvä. Toiset puhaltavat
vuositolkulla ilmaa rikkinäiseen ilmapalloon
saadakseen sen täyteen. Mitä kauemmin olet jo
puhaltanut, sitä vaikeampi sinun on myöntää, että
ehkä ratkaisumallisi on väärä. Ehkä sinun pitäisi
ostaa uusi pallo. Mutta oltuasi uskollinen vanhalle
rikkinäiselle pallollesi monta vuotta, koet
epäonnistuvasi, jos vaihdat sen uuteen.

Todellisuudessa se, että myöntää olleensa väärässä
ja uskaltaa aloittaa alusta ei ole epäonnistumisen,
vaan onnistumisen lähtökohta.

Kaikkea ei aina saa korjattua. Joskus jokin asia
elämässäsi on hajalla kuin ilmapallo, etkä saa
puhallettua sitä kuntoon. Joskus täytyy luopua
vanhasta ja aloittaa alusta. Pään hakkaaminen
toistuvasti samaan seinään ei ole urheutta, se on
tyhmyyttä. Mieti kummalla puolella rajaa seisot.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) MITEN TAPASIMME? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan..!!