IRC-Galleria

Juupelis, tossa noin kymmenen ja puolen tunnin paasta lahtee kone Eugenesta ja suuntana ois koti-Suomi. Tosiaa Helsinkii asti paastyani oon ollu lentokoneissa+lentokentilla sen 22 ja puol tuntia, eli ei varmaa oo oloja lannella taas vahaan aikaan.
En oikeesti voi sanoin kuvailla mun tunteita just nyt. Oon iha sika ilonen siita, etta tuun takasin ja naan kaikki mun kaverit. Oon iha tajuttoman surullinen, etta jatan aivan tajuttoman mahtavia ihmisia taakse, joista noin 99% en tuu enaa ikina nakemaan, tuuria tartten siihen yhteen prosentiin. Mulla ei oo viela iskeny se tietoisuus, etta oon oikeesti lahossa. Mua jannittaa/pelottaa naha kuinka ihmiset on muuttunu, jopa mina ite.
Oon saanu itkea paljon tassa viimisten viikkojen aikana, mutta silti oon lahossa hyva maku suussa. Mulla oli aivan mahtavat 10 kuukautta taalla, en usko etta ois voinut paljon paremmin menna (paitsi bussiliikenne ois ollut hyodyllinen). Lentokentalla mun taytyy sanoa hyvasti mun sijaisperheelle, mika tulee olemaan todella rankkaa kanssa. Musta tuntuu, etten pysty edes nukkumaan, koska mua pelottaa meneeko lennot hyvin, vai tuunko viettaa yon jossain Chigagossa, koska lento Lontooseen peruuntu jonku perkuleen tuhkapilven takia.
No mutta, kohta nahaan taas! (ps. itken luultavasti ku naan kaikkia ekaa kertaa, etta alkaa pelastyko :) )
- Ame