Valssin kunniaksi
Joskus käy niin kuten valveunissa
Herää vain huomatakseen hieman maailmaa
Aistiakseen pelkoa omissa sanoissaan
epävarmuutta kellonajasta
Epätodellisen kaavamainen valssi
soittaa itseänsä luomien alla
Maa on sateesta kylmä ja aristava
Ja routa pureutuu jalkoihin
Kun joku päättää jotakin hiljaa
koko maa vavahtaa
Eikä sitä huomaa kuin se, jonka silmistä
heijastuu tuo vavahtava maa