IRC-Galleria

Minussa on vuosien haikeus
kun katselen sinua
Vaikken tunne sinua elämäni takaa
minä katselen sinua hymyillen

Sade hakkaa ikkunoita
jossakin sadan vuoden päässä
Kaukana tästä huoneesta
on luitakalvava kylmyys

Minussa on pistävä haikeus
kun katselen sinua
Koska tunnen todellisuuden
minä katselen sinua huokaisten

Toiset kohtaa kauniimmin
jossakin avaruuden tuolla puolen
Kaukana tästä huoneesta
on minun elämäni lämpö

Minussa on ihmismielen haikeus
kun vain katselen sinua
Koska en voi päästä lähemmäs
minä vain katselen

Jostakin syystä hän ei itke tätä syksyä
kuten on itkenyt monia edellisiä
Jostakin syystä hän ei huokaa pettyneenä
vaan nähdäkseen maailman paremmin

Jokin hänen kaipuussaan on nyt erilaista
- hellempää, hiljaisempaa
Jotakin hän tietää nyt mitä ei ennen

- menneen pelko on kuoleman alku

Kun alkaa jo olla kylmä
ja lattia kipinöi jäätä jaloille
Kun kaikki vihreä alkaa rapistua
ja tunteiden värit tippua harteille

Kun alkaa jo olla sateisempaa
ja painavat pilvet hengittää raskaasti
Kun maailma rytmittyy suuremmin rajoin
ja elämä valuu myös pimeään aikaan

Silloin hetken taas
kaikki on mahdollista
tai ainakin toiveilla on
jonkin aikaa hellä,
navakka pohja

Keinun
Ilmassa jalkani kohtaavat tyhjyyden
suuremman pimeyden kuin on auringonvalo

Sisäänrakennettu blueskaava
keinuttaa kahdesti vähintään
kunnes päätän hypätä

Hiekalla
rahisee maankuoren tunteet
Saa hakea hauraampaa laavakenttää

Viimeisten ihmisten autonomia
Yksin ei selviä, kanssa ei osaisi olla
Turhaan hait kuusta itsenäisyyttä

Syyssade tuo takaisin sen
minkä kesätuuli lakaisi pois
Ja sateessa kohotetuin käsin
kävelen hymyillen
hengittäen vapaammin

Ulko-ovi käy
Se matelee eteenpäin
joinakin öinä
sisäänpäin

Houkuttelee minut hereille

Ole tuuli sen oven välissä
minä rukoilen
Lakanoiden kylmyys on kaunis ja huumaava
Välissä kaiken sen
minä makaan hereillä tahtomattani, salassa

Kuuntelen hengittämättä
olisitko siinä
Välähdys menneestä, toinen
minä kuristan peittoani häpeästä
Käännän kylkeä, toinen on turta
patjan alla vaiti makaavien kylkiluiden
peruuttamattoman kuolleesta painosta

Huonosti nukutut yöt
Joka ainoa kuviteltu paluu
näkyy kalpeilla kasvoilla

Yhteinen kävely puistossa
käsi kädessä

Älä vie minua eläintarhaan
- laittavat vielä näytille

Joku sanoo olet jäänyt eteiseen
Miettimättä mitä teen
tuun sun luo
ja jään kanssasi kenkien alle

Luen että olet myrskyssä hautautunut
Teen mitä kauan olen halunnut
ja tuun sun luo
enkä kaipaa enää aurinkoon

Kun sarjakuvahahmo tuli ulos raameistaan
ne sanoi se on opiskellut filosofiaa
ja nyt se ei mahdu enää yhteen maailmaan
oisi vain pysynyt
olisi vain pysynyt
Vaan kun ei se enää mahdu yhteen maailmaan

Sillä on niin kova kiire pois
niin kova ikävä
ja niin kauhean kova nälkä nähdä enemmän
Sillä on niin kova kiire pois
niin itkuinen hätä
ja niin polttava tarve nähdä lisää, enemmän

Ei puhuta, jos se saa sut suremaan
Ei haittaa, vaikka piti kysyä monta asiaa
Ei puhuta, jos et pysty puhumaan
Ei haittaa, olen tottunut odottamaan