L-U-E ENSIN:
- Kyseinen teksti on vastaus koulutehtävään, sen takia kieli kankeaa ja yksinkertaista. Osa pelkästään opettajalle tarkoitetusta tekstistä jätetty pois. "Kuten aiemmin mainitsin"-viittaukset koskevat useimmiten niitä pätkiä.
- Suurin osa tekstistä mielipiteitä. Tiedän kyllä että mielipiteeni ovat perseestä ilman huomautusta (pl. rakentava kritiikki)
- Olen myöskin tietoinen että tekstini sisältää hyvin monia, kenties tuhansia kielioppivirheitä. Korjaan samaa tahtia kuin löytyy.
- Mikäli olen mielestäsi käyttänyt väärää termistöä jossain kohti, ilmoita niin korjataan. :)
ITSE TEKSTI:
Musiikki & esiintyjät:
Kuten jokainen varmaan osaa päätellä, tapahtumassa soitettiin pelkästään konemusiikkia. Pääpaino oli kuitenkin selvästi pelkästään trance / house-puolella. Tämä luo hieman pesäeroa suomen suurimpien konemuusiikkitapahtumien (Colors & Laserpoint) välille. Colors-tapahtumien ja Laserpoint-tapahtuman musiikki eroaa siinä, että Laserpointeissa musiikki painottuu enemmänkin hard-tranceen ja drum & bassiin niin sanotun ”tavallisen” trancen lisäksi. Tämä on toisaalta vain hyväksi molemmille tapahtumille, koska näin kävijöitä riittää molempiin tapahtumiin hallin täydeltä.
Mutta itse asiaan. Tänä vuonna Colors Festivalin suurimmat odotukset kohdistim omalla kohdalla Tiëstoon (Hollanti), Erick Morilloon (USA), Markus Schulziin (USA), Cosmic Gateen (Saksa) sekä tietysti tapahtuman pääjärkkäri Alex Kunnariin (Suomi). Suurin osa näistä esiintyjistä oli bookattu sunnuntaille, jotenka ennakko-odotukset lauantaita kohtaan eivät olleet millään mittarilla mitattuna kovinkaan korkealla.
Tapahtuma:
Kuten aiemmin mainitsin, tänä vuonna tapahtuma oli kaksipäiväinen (lauantai & sunnuntai) ja ikärajana toimi K18. Lippujen hinnat olivat 50e (yhden päivän) ja 65e (kahden päivän) ennakkoon, kun taas ovelta ne olivat karkeasti noin 15 euroa ennakkohintoja korkeammat. Tapahtuman kestoksi molemmille päiville oli merkattu 15:30-3:45, eli pyöreästi noin 12 tuntia iltaa kohden. Rahoilleen sai siis varsin runsaasti vastinetta halutessaan.
Lauantai:
Ensimmäinen asia mikä kiinnitti huomioni kun lauantaina saavuimme tapahtumapaikalle, oli niin sanotun ”bodycheckin” (eli ruumiintarkastuksen) puuttuminen. Konemusiikkitapahtumat ovat valitettavasti tunnettuja huumeiden käytöstä, jotka tehostavat ennestään musiikin ja valojen aiheuttamaa hyvän olon tunnetta. Ruumiintarkastuksilla pyritään karsimaan huumeiden käyttöä ja välitystä itse tapahtumassa. Olin yllättynyt kun huomasin, että jo melkein 10 vuotta järjestetyssä tapahtumassa on vieläkin tämmöisiä ”lastentauteja” valloillaan. Vaikkakin toki tällä pyrittiin estämään jonojen kasvamista, mutta itse näkisin bodycheckin tarpeelliseksi etenkin suuremmissa tapahtumissa. Pitkien jonojen syntymisen kuitenkin ennaltaehkäisi varsin tehokkaasti rivakka narikka- ja lipputoiminta, papukaijamerkki järkkäreille siitä hyvästä.
Sisätilat koostuivat varsin suuresta anniskelualueesta sekä kolmesta lavasta (päälava ja kaksi pienempää). Suuret artistit, kuten kaikki aiemmin mainitsemani, keskittyivät päälavalle kun taas pienemmille artisteille oli varattu house- ja ”Colors-Friends”-lavat. Lavat oli selvästi eroteltu toisistaan jotta musiikki ei pääsisi sekoittumaan lavojen välillä. Positiivinen yllätys oli kahden pienemmän lavan välinen eristys, joka oli vain yhden seinän paksuinen. Tästä huolimatta ääntä ei vuotanut lainkaan ristiin, seikka jonka hoksasin vasta jälkeenpäin. Tapahtuma-alueella oli myöskin useita rauhallisia paikkoja johon musiikkia pääsi halutessaan pakoon, mikäli kaipasi pientä huilitaukoa. Paikalle oli järkätty (pakollinen) anniskelualue sekä myös eräänlainen "ruokala", josta oli saatavilla lähinnä hedelmiä, kylmiä nuudeleita ja energiapatukoita pahimpaan hätään.
Tupakkapaikkoja oli kaksi, toinen lähellä päälavaa ja toinen lähellä pienempiä lavoja. Pienlavojen tupakkapaikan ja vessojen lähellä kertyneet ihmismassat kuitenkin vaikeuttivat etenkin loppuillasta lavojen välillä liikkumista ja jäinkin toivomaan, että nämä kaksi pientä tupakkapaikkaa olisi yhdistetty yhdeksi suureksi alueeksi.
Seuraavan positiivisen yllätyksen tarjosi tapahtumaan hankittu valaistus. Vaikka olin itsekkin Laserpoint 2008-tapahtumassa (jota mainostettiin ennakkoon pohjoismaiden parhaimpana valoshowna), jäi minulle sellainen jälkimaku että täällä laitettiin vieläkin paremmaksi. Valaistusta oli tasaisesti pitkin salia, eikä kaikkia oltu ympätty salin etuosaan DJ-pöydän lähistölle. Näin tehosteet eivät rajoittuneet vain kymmenen ensimmäisen rivistön nautittavaksi. Myöskin pienlavojen valaistus oli toteutettu yhtä taidokkaasti, ja päälavan ison screenin puute oli otettu huomioon kiinnittämällä seinille kymmenia pienempiä screenejä.
Lauantain suurin pettymys oli kuitenkin päälavan suuret esiintyjät. Maailman 60 parhaan joukkoon lukeutuvat DJ:t John Digweed ja James Zabiela soittivat tasaisen tylsät ja puuduttavat setit, jotka eivät missään vaiheessa innostaneet koko yleisöä mukaan, vaikkakin valaistuksen käyttö oli tehokasta ja toimivaa. Loppuillasta kuitenkin Cosmic Gate ja Matt Darey palauttivat lauantai-illan ansaitsemalleen tasolle herättämällä päälavan yleisön takaisin henkiin.
Sen sijaan pienlavat olivat ainakin itselleni varsin positiivinen yllätys. Näillä lavoilla DJ:t onnistuivat pitämään tempon ja meiningin hyvänä ja väkeä riitti, vaikkakin pienlavat olivatkin suurelle osalle yleisöstä pelkästään kokeiluvisiittejä. Nämä pienlavat ja loppuillan suuret esiintyjät jättivät lauantaista pienen alkukankeuden jälkeen "ihan ok"-mielikuvan päähäni.
Sunnuntai:
Sunnuntaina kaikki tuntui aivan erilaiselta, paremmalta, kuin lauantaina. Jonot olivat hieman pidemmät, luonnollisesti kun tiedossa oli vielä lauantaitakin suurempia esiintyjiä, mutta muuten kaikki tuntui toimivan paremmin, tiedä sitten johtuiko siitä että lauantai oli omalta osalta lievä pettymys. Joka tapauksessa päälavan esiintyjät olivat kaikki loistavia, eikä lauantain alkuillan ykispuolisuudesta ollut hajuakaan. Suuret nimet soittivat hyvän setin toisensa perään ja parhaimmillaan saivat koko yleisön laulamaan mukana tunnetuimmissa trance-kipaleissa. Sunnuntain osalta omat visiittini pienemmille lavoille jäivätkin varsin vähiin, enkä saanut luotua minkäänlaista kokonaiskuvaa pienlavojen esiintyjistä sunnuntaina.
Sunnuntai oli kokonaisuttena selvästi lauantaita onnistuneempi päivä, vaikkakin sunnuntaina silmään pistivät pienemmät ongelmat kuten kylmät nuudelit ja tavaran loppuminen anniskelualueelta jo alkuillan aikana. Myöskin viimeisen DJ:n lopetettua narikka oli varsin tehokkaasti jumissa pitkän aikaa suuren ihmismassan ansiosta, vaikkakin itse selvisin hyvin nopeasti ulos.
Yhteenveto:
Tapahtuma oli pienistä ongelmistaan huolimatta loistavasti organisoitu, suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus. Oli selvästi huomattavissa että järjestäjillä oli paljon kokemusta vastaavanlaisten tapahtumien järjestämisestä jo entuudestaan.
Suurimmiksi ongelmiksi nostaisin ruumiintarkastuksen puutteen, VAIKKA tällä lyhennettiin myöskin jonoja. Mielestäni kyseinen tarkastus olisi kuitenkin tarpeellinen tämän kokoluokan tapahtumissa yleisen turvallisuuden vuoksi (lue. Muutakin voidaan tuoda sisään kuin huumeita). Lisäksi ruokapaikan kylmät nuudelit aiheuttivat hetkellistä mielipahaa, vaikka palvelu muuten pelasikin loistavasti. Kokonaisuutena antaisin itse tapahtumalle kouluarvosanaksi 8,5 juuri näiden mainittujen pikkuvirheiden ansiosta, joista ainakin osa olisi ollut melko helposti paikattavissa pienellä vaivannäöllä. Suosittelen tapahtumaa kuitenkin jokaiselle konemusiikin ystävälle ja uusienkin tuttavuuksien kannattaa käydä tutustumassa.
Ensi vuonna jälleen samoihin aikoihin, Aleksi kiittää ja kuittaa.